[[Jouko Jokisalo]]n mukaan [[Sparta]] on klassinen esimerkki ksenofobian äärimuotona eristäytymisestä ulkoisia vaikutteita vastaan, kokonaisen kansan hierarkkisena ja sotilaallisena yhteiskuntajärjestelmänä. Jokisalon mukaan ksenofobian avulla on pyritty oikeuttamaan rasistinen syrjintä turvapaikkahakijoita ja siirtolaisia kohtaan. Rasismia ja ulkomaalaisvastaista politiikkaa on perusteltu ksenofobialla.<ref>http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/maarite/ksenofo.html Ksenofobia</ref><ref>http://www.lyseo.edu.ouka.fi/suvaitsevaisuus/historia/maarite/ksejanyr.html</ref>
Ksenofobian vastakohta on ksenofilia, jolla viitataantarkoitetaan puolestaanmukaalaisuuteen, vieraaseen, tuntemattomaan tai toisenlaiseen kohdistuvaankohdistuvaa ihailuunsuopeutta, suopeuteenihailua tai rakkauteenrakkautta. Ksenofobia ja ksenofilia saattavat kuitenkinvoivat olla hyvin samanlaisia tiedostamisen, tuntemisen ja käyttäytymisen malleja siinä, että molemmissa korostetaan kohteen erilaisuutta suhteessa havainnoijaan. Rakentavaksi näkökulmaksi esitetään ksenosofia eli vierasta koskeva viisaus.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.cupore.fi/monikulttuurisuuskasitteet.php | Nimeke =Monikulttuurisuutta ja kulttuuripolitiikkaa koskevaa käsitteitä}}</ref> Ksenofobiaa ja ksenofiliaa yhdistää toisiinsa se, että kummassakaan ei tunnisteta vierasta tämän erityisyydestä. Ksenofoobikko on sokea sille, että todellisuus on aina jo monta. Ksenofiili ei taas ymmärrä, että moninaisuus sinäänsä ei ole automaattisesti hyvä asia. Rakentavaksi lähtökohdaksi esitetään ksenosofia eli vierasta koskeva viisaus. Ksenosofia on pyrkimystä paitsi toista myös omaa itseään koskevaan viisauteen ja sen mukaiseen toimintaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.uta.fi/opiskelu/kehra/kehraamassa/Kehraamassa6-07.pdf | Nimeke = Me muukalaiset | Tekijä = Mikko Lehtonen}}</ref>
