Ero sivun ”Näytteenottotaajuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti muokkasi: ca:Freqüència de mostratge |
tekstin muokkausta helpommin ymmärrettävään muotoon |
||
Rivi 1:
'''Näytteenottotaajuus''' on taajuus, joka ilmoittaa jatkuvasta signaalista otettavien näytteiden määrän sekunnissa. Näytteet muutetaan lukuarvoiksi, joiden perusteella alkuperäisen kaltainen jatkuva signaali voidaan muodostaa uudelleen, mikäli näytteenottotaajuus on riittävän suuri.
[[Nyquistin teoreema|
▲[[Nyquistin teoreema|Nyquistin taajuus]] on ideaalitapaus ja se kertoo, että signaalista tulee ottaa kaksi kertaa enemmän näytteitä kuin on sen taajuuskaista hertseinä, jotta alkuperäinen informaatio voitaisiin rekonstruoida täydellisesti. Esimerkiksi jos ihmisen ääni-informaation taajuuskaista sijaitsee välillä noin 0,...,15000 Hz, olisi sopiva näytteenottotaajuus noin 30000 Hz. Kuitenkin koska käytännön teknologisissa sovelluksissa signaali katkaistaan - esimerkiksi ottamalla äärellinen näytemäärä datasta - taajuuskaista on ääretön, koska katkaisu aiheuttaa signaaliin epäjatkuvuuskohdan. Tämän vuoksi käytännön sovelluksissa näytteenottotaajuus on suurempi kuin Nyquistin taajuus, esimerkiksi äänisovelluksissa 44.1 kHz. Tällöin puhutaan ylinäytteistämisestä.
Näytteenottotaajuuden teoreettinen perusta on siinä, että signaalin kaistanleveys taajuusasteikolla on verrannollinen sen vapausasteeseen aika-asteikolla. Esimerkiksi valkoisella kohinalla on ääretön määrä vapausasteita: kahden ajallisesti mielivaltaisen lähellä olevan signaalin amplitudiero voi olla mielivaltainen. Valkoisella kohinalla on siis ääretön taajuuskaista. Toisaalta kapeakaistainen puhesignaali ei voi värähdellä mielivaltaisesti. Tämän johdosta sopivasti näytteistetty signaali kertoo alkuperäisestä jatkuva-aikaisesta signaalista riittävästi.
| |||