Ero sivun ”Kriittinen realismi” versioiden välillä

Transsendentaalinen realismi katsoo, että tieteellinen tutkimus vaatii sen, että tutkimuskohteella tulee olla todellisia, käsiteltäviä, sisäisiä mekanismeja, jotka voidaan ''aktualisoida'' ja näin tuottaa jotain tuloksia. Esimerkiksi tieteellisten kokeiden suorittamisessa on kyse juuri tästä. Tämän vastakohtana on [[empirismi|empirististen]] tieteilijöiden näkemys, jonka mukaan tieteilijät voivat vain havaita syiden ja seurausten välisiä [[kausaliteetti|kausaalisia]] suhteita. Vaikka empirismi ja yleisemmin [[positivismi]] sijoittavat kausaaliset suhteet tapahtumien tasolle, kriittinen realismi sijoittaa ne synnyttävien mekanismien tasolle, ja katsoo, ettei niitä voi palauttaa [[David Hume]]n tarkoittamassa kausaalisuuden merkityksessä tapahtumien säännönmukaiseksi yhteenliittymiseksi; toisin sanoen, säännönmukainen yhteenliittyminen tapahtumien välillä ei ole riittävä eikä edes välttämätön kausaalisen suhteen synnyttämiselle.

 

 

Kriittinen naturalismi katsoo, että transsendentaalinen realistinen malli tieteestä on sovellettavissa yhtä hyvin sekä fysikaaliseen että inhimilliseen todellisuuteen. Kuitenkin [[ihmistieteet|ihmistieteissä]] tutkitaan jotain perustavalla tavalla erilaista kuin fysikaalista todellisuutta, ja siksi meidän täytyy mukauttaa strategiamme tällaiseen tutkimukseen. Siksi kriittinen naturalismi on omaksunut [[yhteiskuntatieteet|yhteiskuntatieteellisen]] menetelmän, joka pyrkii tunnistamaan yhteiskunnallisia tapahtumia tuottavia mekanismeja, pitäen samalla mielessä, että ne ovat epävakaampia kuin fysikaalisen todellisuuden mekanismit (koska ihmisten muodostamat rakenteet muuttuvat helpommin). Erityisesti tulee muistaa, että ihmisten toiminta riippuu yhteiskunnallisista rakenteista, jotka puolestaan riippuvat ihmisten toiminnasta. Toiseksi yksilöt jotka muodostavat yhteiskunnalliset rakenteet ovat kykeneviä tietoisesti arvioimaan ja muuttamaan toimintaansa, osaksi yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen seurauksena.