Ero sivun ”Nokkahuilu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 9152190, jonka teki 91.154.236.34 (keskusteluhttp:// Kopiotu mahdollisisti www.lahdenmusiikkiopisto.fi/?mid=198 |
kauemmas |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:VariousRecorderFlutes.jpg|thumb|200px|Erilaisia nokkahuiluja, isoimmasta pienimpään: tenori-, altto-, sopraano- (tavallisin koko) ja sopranino-nokkahuilu.]]
'''Nokkahuilu''' on puupuhallinsoitin, jossa soittaja puhaltaa erityiseen suukappaleeseen eli "nokkaan". Nokkahuiluja valmistetaan sekä puusta että muovista useita eri kokoja.
== Historiaa ==
Nokkahuilun syntyaikaa ei tiedetä, mutta se kehitettiin nykymuotoonsa 1600- ja 1700-lukujen<ref name="lahden">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.lahdenmusiikkiopisto.fi/?mid=198 | Nimeke = Nokkahuilu | Julkaisija = Lahden musiikkiopisto | Viitattu = 18.9.2009}}</ref> vaihteessa. Soitinta arvostettiin sen suloisen äänen vuoksi<ref name="lahden" /> ja nousi tärkeäksi [[renessanssi]]n ja [[barokki|barokin]] aikana.<ref name="lahden" /> Nokkahuilulle ovat säveltäneet muiden muassa [[Vivaldi]], [[Händel]], [[Telemann]] ja [[Johann Sebastian Bach|Bach]].<ref name="lahden" /> Esimerkiksi monet nykyään poikkihuilulla soitettavat Bachin sävellykset sävellettiin alun perin nokkahuilulle. 1800-luvun alkaessa nokkahuilu oli enää lähinnä harrastelijoiden soitin, eikä se enää kuulunut orkestereihin.
Nokkahuilut otettiin uudelleen käyttöön 1900-luvulla. Yhtenä tavoitteena oli vanhan musiikin esittäminen alkuperäisillä soittimillaan, mutta lisäksi havaittiin nokkahuilun soveltuvan hyvin musiikin opettamiseen. Nykyään nokkahuilua pidetään usein lasten soittimena, mutta maailmalla on useita ammattilaismuusikoita, jotka hyödyntävät nokkahuilua sen koko skaalalla.
== Rakenne, toiminta ja ääni ==
Nokkahuilussa ei ole lainkaan liikkuvia osia.<ref name="lahden" /> Soittimen nokkamainen suukappale ohjaa puhalletun ilman ääniaukossa olevaan terävään kulmaan. Äänen korkeutta säädetään peittämällä sormilla soittimen varressa olevia aukkoja. Jotkin äänet vaativat aukkojen osittaista peittämistä tietyllä tavalla.
Nokkahuiluja valmistetaan 22<ref name="lahden" /> eri kokoa, joista yleisimmin käytössä on nelisen kokoa. Soitinta valmistetaan kahdella erilaisella sormituksella<ref name="lahden" />.
* ''Englantilainen -'' tai ''barokkisormitus'' on alkuperäinen sormitus. Se ei ole yhtä johdonmukainen kuin saksalainen sormitus, mutta sillä voidaan soittaa puhtaita sävelaskelia ja jopa käyttää vaihtoehtoisia sormituksia esimerkiksi [[trilli]]en helpottamiseksi.
* ''Saksalainen'' sormitus kehitettiin 1900-luvulla<ref name="lahden" />. Se on yksinkertaisempi ja helpompi, mutta ei kykene tuottamaan tiettyjä säveliä puhtaasti tai lainkaan.
Nokkahuilun ääni on kirkas ja pehmeä, mikä johtuu osaksi yläsävelsarjojen puutteesta. Englannissa soitinta pidettiin aikanaan erityisen hyvänä lintujen äänten matkimiseen<ref name="lahden" />, ja sille onkin sävelletty erityisesti lintuja imitoivia kappaleita<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.flageolets.com/tutors/hillsbird.php | Nimeke = William Hill's Bird Fancyer's Delight | Julkaisija = flageolets.com | Viitattu = 18.9.2009 | Kieli = {{en}} }}</ref>.
== Lähteet ==
| |||