Ero sivun ”Aamen” versioiden välillä

'''Aamen''' (Myös Amen, [[heprea]]ksi אמן, [[kreikan kieli|kreikaksi]] αμην, [[arabian kieli|arabiaksi]] آمين) on [[tanakh|heprealaisessa Raamatussa]], [[Uusi testamentti|Uudessa testamentissa]] ja [[Koraani]]ssa käytetty vakuutuksen osoitus. Sanaa on alusta asti käytetty ja käytetään edelleen [[Juutalaisuus|juutalaisuudessa]], [[kristinusko]]ssa ja [[islam]]issa, erityisesti [[rukous|rukouksissa]]. Alkuaan hepreankielinen sana tarkoittaa "totisesti", "niin olkoon", "luja", "tosi", "varma", "luotettava".

Heprealaisen Raamatun [[Tanakh]]in (kristittyjen [[Vanha testamentti|Vanhan testamentin]]) tekstissä Aamen'aamen'-sana voi esiintyä

* lauseen alussa, jolloin se viittaa edeltävään asiaan ja suomennetaan esimerkiksi "silloin",

Uudessa testamentissa Aamen'aamen' on yksi niistä muutamasta heprealaisesta sanasta, joka esiintyy kreikkalaisessa tekstissä [[transkriptio|transkriboituna]]. Sitä ei ole käännetty kreikaksi yhtäältä siksi, että eksaktia kreikankielistä vastinetta ei ole, ja toisaalta siksi, että Uusi testamentti on pääosin kirjoitettu juutalaisille, jotka tuntevat termin.

Jeesuksen sanoissa Aamen'aamen' esiintyy usein kahdentuneena lauseen alussa, vanhatestamellisesta käytännöstä poiketen viittaamatta mihinkään aikaisempaan; näissä kohdin se suomennetaan vanhastaan "totisesti, totisesti".

Raamatun tekstin suomennoksissa Aamen'aamen'-sana esiintyy suomentamattomana lähinnä silloin, kun se päättää rukouksen, virren tai siunauksen, kuten Raamatun lopussa.

Kristillisesssä hartauselämässä Aamen'aamen'-sanaa käytetään kahdella tavalla. Yleisimmin se on käytössä rukouksen päätesanana. Joissakin kristillisissä kulttuureissa sitä käytetään myös spontaanina vastauksena puheenvuoroon; tällöin se ilmaisee yhtymistä esitettyyn asiaan ja uskoa siihen että puheenvuoro oli Jumalan innoittama. Molemmat käyttötavat perustuvat Uuteen Testamenttiin ja juutalaiseen käytäntöön.