'''Peijaiset''' (eri murteissa myös '''peijaat''' tai '''peijahaat''') olivat ainakin suomalaisten ja karjalaisten [[pakana|pakanalliseen]]lliseen maailmankuvaan liittyvä [[juhla]] ja [[rituaali]], jolla saaliiksi saatu eläin pyrittiin palauttamaan uuteen elämään metsästysmaille. Näin pyrittiin turvaamaan, että metsässä olisi [[riista]]a jatkossakin. Peijaisissa näkyy usko ainakin eläimen [[sielunvaellus|sielunvaellukseen]]. Peijaisissa lepytettiin saalista, jotta se haluaisi syntyä uudelleen metsään. [[Karhu]]n kunniaksi järjestetyt pidot, '''Karhunpeijaiset''' ovat ainoa varmuudella nykypäiviin säilynyt perinteinen suomalainen peijaisrituaali, ja aikaisemmin on voinut olla peijaisia ja niitä muistuttavia juhlia muillekin eläimille. Hirviä on voitu peijastaa muinoinkin, mutta nykyiset '''hirvipeijaiset''' edustanevat uutta perinnettä. Peijaisilla on joskus tarkoitettu muitakin juhlia. Monilla luonnonkansoilla on ollut vastaavanlaisia toimituksia.
== Karhunpeijaiset ==
Karhun [[kallo|kallojen]]jen rituaalinen säilyttäminen saattaa olla hyvin vanha toimitus; se on levinnyt useille pohjoisen luonnonkansoille, ja jo [[neandertalin ihminen|neandertalin ihmisen]] tiedetään luolalöytöjen perusteella tehneen niin. Tapa on tunnettu myös Suomessa, jossa peijaisten päätteeksi kallo vietiin honkaan. Oletettavasti eräs taustalla oleva uskomus on, että sielu asuu kallossa. Suomensukuisten sielukäsitys oli alun perin moniosainen. Ehkäpä henki tai elämänvoima asui karhun lihassa, ja siirtyi sen syöjiin, kun taas sielu jatkoi vaellustaan.
Joillekin suomensukuisille kansoille karhu on ollut jumalan poika, joka on laskettu taivaasta ihmisten käyttöön. Ihmisten tuli kohdella erityisellä kunnioituksella lahjaansa. Suomessakin laulettiin, että karhu oli laskettu kultakorissa ja hopeaköysin taivaalta [[Otava (tähdistö)|Otavan]] eli [[Iso karhu|Ison karhun]] tähtikuviosta.
Rivi 56:
:''siat siinä siirteleisi, alakärsät käänteleisi.''
