Ero sivun ”Oravaisten taistelu” versioiden välillä

'''Oravaisten taistelu''' käytiin [[14. syyskuuta]] [[1808]] [[Oravainen|Oravaisissa]] Pohjanmaalla. Sitä pidetään yleisesti yhtenä [[Suomen sota|Suomen sodan]] ratkaisutaisteluista. Taistelussa kreivi [[Kamenski]]n komentamat 7000 venäläistä voittivat kenraali [[Carl Johan Adlercreutz]]in 5000 suomalaista ja ruotsalaista sotilasta.

 

== Taustat ==

Ruotsin ja Venäjän välinen [[Suomen sota]] oli kääntynyt Ruotsille epäedulliseksi. [[Suomen armeija (Suomen sota)|Suomen armeija]] oli käyttänyt suuren osan kesää 1808 sotatoimissa [[Etelä-Pohjanmaa]]lla lyöden venäläiset muun muassa [[Lapuan taistelu|Lapuan]], [[Alavuden taistelu|Alavuden]] ja [[Kauhajoen taistelu|Kauhajoen taisteluissa]], mutta armeijan ylipäällikkö [[Wilhelm Mauritz Klingspor]] ei osannut käyttää näitä menestyksiä hyväkseen. Tuntuvia vahvistuksia saanut kreivi [[Friedrich Wilhelm von Buxhoevden]] määräsi alaisensa kenraali Kamenskin aloittamaan elokuussa operaatiot suomalaisten työntämiseksi pois [[Pohjanmaa]]lta. Murskattuaan suomalaisten vastarinnan [[Karstulan taistelu]]ssa Kamenski hyökkäsi kenraali [[Carl Johan Adlercreutz]]in komentaman pääarmeijan kimppuun [[Kuortane]]en Ruonan kylässä 30. elokuuta 1808. Kolme päivää kestänyt taistelu päättyi lopulta Kamenskin voittoon ja suomalaisten mahdollisuudet maansa puolustamiseksi alkoivat himmetä. Armeija perääntyi rannikolle ja varusti uudet asemat Oravaisiin, jossa sitä täydennettiin ruotsalaisilla rykmenteillä.

 

 

== Taistelu ==

Suomalaiset odottivat jännittyneinä 14.9. asemissaan venäläisten saapumista. Aamu oli vielä pimeä kello viiden aikaan, kun etuvartion miehet alkoivat kuulla ratsuväen kavioiden kopsetta. Heillä oli selkänsä takana joki ja silta, jotka oli tarkoitus jättää, mikäli venäläiset hyökkäisivät. Kasakkakenraali Kulnevin johtamat kärkijoukot törmäsivät sillan kohdalla ruotsalaiseen kenttävartioon ja ensimmäiset laukaukset vaihdettiin. Kamenski oli käskenyt Kulnevin edetä suomalaisten tuntumaan, mutta välttämään hyökkäystä. Kulnev, joka useampaan otteeseen oli jo hyökännyt mahdottomissa olosuhteissa, kävi nyt täysin selittämättömästi omin päin hyökkäämään ruotsalaisten etuvartioihin, joita täydennettiin nopeasti. Eversti von Platenin komentama Hälsingen Rykmentti kävi urhoollista vastarintaa Kulnevin jatkuvia hyökkäyksiä vastaan. Viisi tuntia kestänyt kiivas tulitaistelu kulutti kuitenkin Adlercreutzin miehiä ihan yhtä lailla kuin venäläisiäkin ja niin kenraali päätti vetää miehensä taaksepäin. Taistelussa sankarin maineeseen nousseen, vain 16-vuotiaan vänrikki Wilhelm von Schwerinin tykkipatteri tuki menestyksellisesti tätä irtaantumista. Urhea teiniupseeri sai lopulta sirpaleen rintaansa ja kuoli muutamia päiviä myöhemmin.

 

 

== Lopputulos ==

Oravaisten taistelu oli Suomen sodan verisin yhteenotto. Suomalaisruotsalaiset joukot menettivät 740 miestä ja Kamenski kärsi vielä enemmän, yli 900 miehen tappion. Sodan lopputulos sinetöitiin Oravaisissa. Haavoittuneiden huudot kaikuivat yössä, kun Suomen armeija laahautui kuoleman väsyneenä ja tappiomielialan murentamana pohjoiseen, aina Vetelinjoen toiselle puolelle, jonne se varusti asemat itselleen. Venäläiset yrittivät katkaista suomalaisten tien myös Kruunupyyssä, josta he hyökkäsivät Kokkolassa Kaukon sillalla olevien majuri von Fieandtin joukkojen kimppuun 1500 miehellä. Yritys kuitenkin torjuttiin ja kun kenraali Gripenberg prikaateineen iski venäläisten kimppuun oli näiden vetäydyttävä Alaveteliin.