Ero sivun ”Siirtokirjoitus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tarkekirjoitus on eri asia kuin siirtokirjoitus; translitteraation ja transkription suhde; latinisaatio ei liity vain ei-aakkosellisten kirjoitusjärjestelmien siirtokirjoitukseen; esimerkkitaulukko
äänne-, tavu-, ja sanakirjoitus
Rivi 1:
'''Siirtokirjoitus''' (toisinaan ''siirrekirjoitus'') on kirjoituksen muuntamista [[kirjoitusjärjestelmä]]stä toiseen. Kun siirtokirjoitus tapahtuu korvaamalla lähdekielen [[kirjain|kirjaimet]] kohdekielen kirjaimilla jonkin säännöstön mukaan, voidaan puhua ''[[translitterointi|translitteroinnista]]''; tällöin ei tarvitse tuntea alkukielistä ääntämystä vaan ainoastaan kirjoitusasu. Jos siirtokirjoitus sen sijaan pyrkii ensisijaisesti ilmentämään ääntämystä, voidaan puhua ''transkriptiosta''; tällöin pyritään käyttämään sellaisia kirjaimia, jotka lukija oletettavasti osaa liittää suunnilleen alkukielen mukaisiin äänteisiin (tarvittaessa voidaan hyödyntää myös [[tarkekirjoitus|tarkekirjoituksen]] eli [[fonetiikka|foneettisen]] transkription merkkejä). Termistö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunutta, sillä usein transkriptiotakin kutsutaan translitteraatioksi tai joskus translitteraatiota voidaan pitää transkription erikoistapauksena. Muunnosta jostain muusta kirjoitusjärjestelmästä erityisesti [[latinalainen kirjaimisto|latinalaiseen kirjaimistoon]] kutsutaan ''[[latinisaatio]]ksi''.
 
Siirtokirjoitus voi tapahtua kahden [[äännekirjoitus|äännekirjoitukseen]] perustuvan järjestelmän (esimerkiksi latinalaisen ja [[kyrillinen kirjaimisto|kyrillisen]]) välillä, mutta jompikumpi tai kumpikin kirjoitusjärjestelmä voi myös perustua tavu- tai sanakirjoitukseen. Jos muunnos tehdään äännekirjoitus­järjestelmästä toiseen korvaamalla lähdekielen [[kirjain|kirjaimet]] kohdekielen kirjaimilla jonkin säännöstön mukaan, voidaan puhua ''[[translitterointi|translitteroinnista]]''; tällöin ei tarvitse tuntea alkukielistä ääntämystä vaan ainoastaan kirjoitusasu. Jos siirtokirjoitus sen sijaan pyrkii ensisijaisesti ilmentämään ääntämystä, voidaan puhua ''transkriptiosta''; tällöin pyritään käyttämään sellaisia kirjaimia, jotka lukija oletettavasti osaa liittää suunnilleen alkukielen mukaisiin äänteisiin (tarvittaessa voidaan hyödyntää myös [[tarkekirjoitus|tarkekirjoituksen]] eli [[fonetiikka|foneettisen]] transkription merkkejä). Termistö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunutta, sillä usein transkriptiotakin kutsutaan translitteraatioksi tai joskus translitteraatiota voidaan pitää transkription erikoistapauksena.
 
Siirtokirjoitettuja nimiä voidaan nähdä päivittäin tiedotusvälineissä, kun esimerkiksi [[Kiinan kieli|kiinalaisia]] tai [[Arabian kieli|arabialaisia]] nimiä kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla. Siirtokirjoitusta varten on olemassa kielikohtaisia säännöstöjä, joten esimerkiksi sama [[Venäjän kieli|venäjänkielinen]] nimi kirjoitetaan monissa tapauksissa eri tavoin [[Suomen kieli|suomessa]], [[Ruotsin kieli|ruotsissa]] ja [[englannin kieli|englannissa]]. Koska kielikohtaiset siirtokirjoitukset eivät useinkaan huomioi kaikkia lähtökielen erityispiirteitä, etenkin tieteellisissä yhteyksissä voidaan suosia kansainvälisen standardin mukaista tarkempaa siirtokirjoitusta, josta alkuperäinen kirjoitusasu on pääteltävissä yksiselitteisesti.