Wikipedia

Ero sivun ”Ilmari Kianto” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Botti muutti luokan Luokka:Sisällissodan valkoiset; kosmeettisia muutoksia
Rivi 20:
}}
 
[[KuvaTiedosto:tursaansydän.jpg|150px|thumb|Ilmari Kianto löysi [[tursaansydän]]-nimisen merkin kotipitäjänsä vanhasta ladosta, ja muokkasi sen oheisen näköiseksi ja käytti sitä omana logonaan]]
 
'''Ilmari Kianto''' ([[7. toukokuuta]] [[1874]] [[Pulkkila]] – [[27. huhtikuuta]] [[1970]] [[Helsinki]]) oli yksi 1900-luvun alkupuoliskon huomattavimmista [[Suomi|suomalaisista]] [[kirjailijoista]]. Kiannon kirjailijanura kesti yli 60 vuotta, jona aikana hän kirjoitti kuutisenkymmentä kirjaa. Hänen maineensa perustuu kuitenkin lähes kokonaan hänen kahteen köyhälistöromaaniinsa ''[[Punainen viiva (romaani)|Punainen viiva]]'' (1909) ja ''[[Ryysyrannan Jooseppi]]'' (1924).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Anne-Maria Mikkola, Anita Julin, Anneli Kauppinen, Lasse Koskela, Kaija Valkonen | Nimeke = Äidinkieli ja kirjallisuus - käsikirja | Sivu = 399 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1999 }}</ref> Näiden kirjojen ansiosta Kianto tunnetaan ennen kaikkea [[kainuu]]laisen köyhälistön kuvaajana, mikä on tuonut hänelle lempinimen "korpikirjailija".
Rivi 32:
Ilmari Kianto syntyi [[Pulkkila]]ssa [[Lamujoki|Lamujoen]] rannalla sijaitsevassa pappilassa vuonna [[1874]]. Hänen vanhempansa olivat [[Kalajoki|kalajokelaiseen]] ''Calamniuksen'' [[pappissuku]]un kuuluva Pulkkilan [[kappalainen]] August Benjam Calamnius ([[1834]] – [[1915]]) ja Cecilia Septimia Catharina Lundahl ([[1842]] – [[1924]]). Perheessä oli kahdeksan lasta, joista Ilmari oli kuudes. Vuonna [[1879]] August Benjamin Calamnius valittiin [[Suomussalmi|Suomussalmen]] kirkkoherraksi ja perhe muutti Pulkkilasta Suomussalmelle Karhulan pappilaan.
 
Kianto kävi koulunsa [[Ii]]ssä ja [[Oulu]]ssa. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna [[1892]].<ref name="koskela">{{Kirjaviite | Tekijä = Lasse Koskela | Nimeke = Suomalaisia kirjailijoita Jöns Buddesta Hannu Ahoon | Sivu = 148-150 | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 1990 }}</ref> Koulussa hän muun muassa toimitti oppilaskunnan lehteä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän ehti ilmoittautua opiskelijaksi [[Helsingin yliopisto]]n teologiseen tiedekuntaan, mutta päätti kuitenkin ryhtyä veljensä Volmarin esikuvan mukaisesti upseeriksi.<ref name="koskela" /> Kianto palveli vapaaehtoisena Oulussa 4. Suomen Tarkka-ampujapataljoonassa [[1892]] – [[1893]]. Keväällä [[1893]] pataljoona matkusti sotaharjoituksiin [[Krasnoje Selo]]on [[Pietari (kaupunki)|PietariPietarin]]n lähelle, ja Kianto kirjoitti näistä kokemuksistaan leirikirjeitä [[Suometar]]-lehteen. Eräs moskovalainen lehti arvosteli Kiantoa separatistiksi näiden leirikirjeiden vuoksi, ja tästä seurannut kohu aiheutti hänelle hankaluuksia. Myös Kiannon sotilaselämään kohdistuneet romanttiset kuvitelmat olivat jo haihtuneet, ja niinpä hän päätti erota armeijasta ja lähteä takaisin yliopistoon opiskelemaan. Tämä toteutuikin myöhäissyksyllä [[1893]].
 
Kianto opiskeli [[Helsingin yliopisto|Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa]] [[Venäjän kieli|venäjän]] ja [[suomen kieli]]ä. Opiskeluaikanaan hän aloitti kirjailijanuransa. Esikoisteoksessaan ''Väärällä uralla'' (1896), jonka Kianto julkaisi 22-vuotiaana, hän kertoi armeijakokemuksistaan.<ref name="historia">
Rivi 56:
=== Sisällissota ja Vienan retkikunta ===
 
[[ImageTiedosto:Heimosotureita.jpg|thumb|300px|Heimosotureita Vienan sotaretkeltä, kuvassa mukana kirjailija Ilmari Kianto takana ratsailla keskellä.]]
 
[[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] alkuvaiheessa Kianto oleskeli [[Oulu]]ssa ja [[Hailuoto|Hailuodossa]] ja oli Oulun valtauksen silminäkijä. Kianto asettui valkoisten puolelle ja esitti hyvin jyrkkiä kommentteja punaisista: hän muun muassa puhui "punaisista naarassusista" ja vaati pahan pois leikkaamista saastuneesta kansanruumiista teloitusten avulla esimerkiksi [[Keskisuomalainen]]-lehdessä [[12. huhtikuuta]] [[1918]] ilmestyneessä kirjoituksessaan:
Rivi 78:
=== Turjanlinnan tuho ===
 
[[FileTiedosto:Ilmari-Kianto-1974.jpg|thumb|220px|Ilmari Kianto vuonna 1974 julkaistussa postimerkissä.]]
 
[[Talvisota|Talvisodan]] puhjettua Kianto perheineen joutui jättämään Turjanlinnan [[7. joulukuuta]] [[1939]], kun venäläiset joukot saapuivat Suomussalmen kirkonkylän lähelle ja Turjanlinnan alue joutui taistelunäyttämöksi. Saman päivän iltana paloi koko Suomussalmen kirkonkylä suomalaisten sytyttämänä. Joulukuussa rintamalinja kulki Turjanlinnan alueen läpi, ja suomalaiset joukot polttivat Turjanlinnan [[19. joulukuuta]] [[1939]]. Turjanlinnan rakennuksista säilyi vain sauna ja jäkäläriihi. Näiden Hulkonniemen taisteluiden aikana myös Kiannon poika Jormo Gabriel Kianto haavoittui vaikeasti noin 2 kilometrin päässä Turjanlinnasta.
Rivi 90:
=== Sodanjälkeiset vuodet ===
 
Talvisodassa palaneen Turjanlinnan tilalle valmistui kustannusliike Otavan taloudellisella avustuksella uusi kaksikerroksinen talo [[1949]], mutta tämä rakennus paloi pian valmistumisensa jälkeen rakennusvirheen takia. Uutta Turjanlinnaa ei ollut vakuutettu, joten Kianto ei saanut mitään korvausta menetyksistään. Vuodesta [[1953]] lähtien Kianto vietti talvet Helsingissä, [[Otava (kirjankustantamo)|OtavaOtavan]]n omistamassa kirjailija-asunnossa Mariankatu 24:ssä, ja kesät hän asui Turjanlinnan vanhan "Kohtalon Korsu" -nimisen jäkäläriihen kylkeen tehdyssä ''Ikin Tupa'' -nimisessä asumuksessa. Vuonna [[1957]] Kianto vihittiin Helsingin yliopiston historiallis-kielitieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi ja samana vuonna ilmestyi myös hänen viimeinen kirjansa ''Mies on luotu liikkuvaksi''.
 
Sodan jälkeen Kianto tuli tunnetuksi "sihteeriseikkaluistaan". Hän haki säännöllisesti lehti-ilmoituksillaan itselleen naispuolisia sihteereitä. Useimmilla näistä sihteereistä ei ollut edes konekirjoitustaitoa, mutta Kiannolle riitti, että he pystyivät soutamaan venettä ja pitämään hänelle päivä- ja yöseuraa. Kiannon toisen vaimon Elsa Karppisen kuoltua [[1954]] hän meni viimeisen kerran naimisiin [[1956]] Ella Mirjam ('Mirkku') Lähteisen ([[1914]] – [[1961]]) kanssa; tämä avioliitto jatkui viisi vuotta Lähteisen kuolemaan saakka.
Rivi 266:
[[Luokka:Suomussalmi]]
[[Luokka:Aleksis Kiven palkinnon saajat]]
[[Luokka:SisällissodanSuomen sisällissodan valkoiset]]
 
[[ar:إيلماري كيانتو]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Kianto”