Ero sivun ”Anna Liisa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi: en:Anna Liisa |
malline, näissä klassikotekstien artikkeleissa olisi kyllä tekemistä |
||
Rivi 1:
{{Näytelmä
'''Anna Liisa''' on [[Minna Canth]]in näytelmä vuodelta 1895. Teoksen ensiesitys oli [[2. lokakuuta]] [[1895]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://minnacanth.kuopio.fi/canth/tuotann.htm | Nimeke = Kirjailija Minna Canth in tuotanto | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.2.2009 | Kieli = }}</ref>▼
| nimi = Anna Liisa
| nimi-alkuperäinen =
| kuva =
| kuvateksti =
| kirjoittaja = [[Minna Canth]]
| kirjoitusajankohta = 1895
| alkuperäiskieli =
| tyylilaji = [[tragedia]]
| aihe = Anna Liisa tunnustaa surmanneensa aviottoman lapsensa.
| tapahtumapaikka ja -aika =
▲
| kantaesityspaikka =
| sarja =
| henkilöt = *Anna-Liisa, Kortesuon tytär
*Husso
*Kivimaan Johannes, Anna-Liisan sulhanen
*Kortesuon isäntä
*Kortesuon emäntä
*Pirkko, Kortesuon tytär
*Rovasti
*Matti, kirjeentuojapoika
*Mikko, Husson poika
| kuoro =
| kotisivu =
}}
'''Anna Liisa''' on [[Minna Canth]]in näytelmä vuodelta 1895.
Canthin toinen [[tragedia|murhenäytelmä]] käsittelee lapsenmurhaa, jonka Anna Liisa on tehnyt tunnekuohuissa synnytettyään talon rengin Mikon aviottoman lapsen. Tapaus on salattu, ja Anna Liisa on aikeissa mennä talollisen Johanneksen kanssa naimisiin, kun Mikko palaakin takaisin ja vaatii Anna Liisaa vaimokseen uhaten paljastaa lapsenmurhan. Anna Liisa päätyy lopulta jyrkkään ratkaisuun ja [[kuuliaiset|kuuliaisjuhlassaan]] paljastaa tekonsa julkisesti valmistautuneena kärsimään rangaistuksensa. Anna Liisa on Canthin viimeinen näytelmä.
Rivi 5 ⟶ 33:
Syyllisyystematiikan osalta Anna Liisassa tuntuu olevan [[dostojevski]]läistä sovitustematiikkaa. Anna Liisan, lapsenmurhaan syyllistynyt naisen, arvo nousee, kun hän paljastaa kaiken ja hyväksyy murhan sovittamisen vankeudella mieluummin kuin menisi naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Teoksen lopussa pappi saarnaa hänelle siitä hyvästä anteeksiantoa. Kuitenkin lukija huomaa, että Mikko, lapsen isä, pääsee kaikesta kuin koira veräjästä. Syyllisyys jää yksin naisen kannettavaksi.
Näytelmästä on tehty myös elokuvia,
==Lähteet==
| |||