|
Vastakkainasettelu saksalaisten ja tšekkien välillä kiihtyi koko 1930-luvun ajan. Saksalainen vähemmistö, joka oli kuitenkin enemmistö mainituilla neljällä alueella, seurasi natsipoliitikko [[Konrad Henlein]]iä, joka liioitteli vaatimuksissaan. Todellinen kriisi puhkesi Itävallan ja Saksan [[Anschluss]]in jälkeen vuonna [[1938]]. Silloin oli jo hyvin todennäköistä, että Hitlerin seuraava vaatimus koskisi sudeettialueiden liittämistä Saksan valtakuntaan.
==Münchenin konferenssi==
[[Kuva:MunichAgreement .jpg|thumb|250px|[[Neville Chamberlain]] esittelee Münchenin sopimusta väkijoukolle Hestonin lentoasemalla 30.9.1938 palattuaan sopimusneuvotteluista]]
[[Kuva:Führerbau Munich.jpg|thumb|Sopimuksen allekirjoituspaikka, Führerbau, toimii nykyään korkeakouluna (Hochschule für Musik und Theater München)]]
Ranska ja [[Neuvostoliitto]] olivat kumpikin solmineet Tšekkoslovakin kanssa [[1936]] liiton, mutta kumpikaan ei ollut vielä valmis sotaan Saksaa vastaan [[1939]]. [[Stalin]] oli melko haluton puolustamaan [[kapitalismi|kapitalistista]] valtiota. Pääministeri Daladierin Ranska oli lähestymässä vaaleja, joten ajankohta oli huono sotilaallisiin operaatioihin ryhtymiselle varsinkaan ilman [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannian]] tukea ja osallistumista. Hitler oli yliarvioinut Saksan uudelleenaseistuksen laajuuden ja halusi konfliktia. Vauhdin hidastajana toimi Mussolini, joka ei halunnut mukaan eurooppalaiseen selkkaukseen ja kehotti Hitleriä neuvottelupöytään. Kokous pidettiin Münchenissä syyskuussa vuonna [[1938]].
Ranska ja Neuvostoliitto siis jättivät Tšekkoslovakian ilman tukea, ja Münchenin sopimus hyväksyttiin yksimielisesti. Pääministeri [[Neville Chamberlain]] sai Britanniassa sankarin vastaanoton noustessaan Münchenistä palaavasta lentokoneesta. Kansanjoukot uskoivat, että suurin mahdollinen konflikti vältettäisiin. Kansakunta oli helpottunut ja kiitollinen rauhan pelastajille, vaikka kyse oli vain löyhästä ja lykkäämiseen tähtäävästä kompromissista.
Sopimuksen mukaisesti tšekkien tuli evakuoida sudeettialueet ennen [[19. lokakuuta]] 1938 ja ne piti miehittää progressiivisesti saksalaisin joukoin. Lisäksi osa Sleesiaa (906 km² - 258 000 asukasta) tuli luovuttaa Puolalle.
Tämän lisäksi Chamberlain palasi kotiin mukanaan Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen lisäsopimus, jossa osapuolet sitoutuivat neuvottelemaan rauhanomaisesti osapuolten tulevaisuudesta. Juuri tätä osaa sopimuksesta pääministeri piti kädessään kun hän juhlallisesti ja riemuiten palasi kotiin [[Lontoo]]seen.
Tšekkien hallitus antautui [[30. syyskuuta]] [[1938]] ja suostui Münchenin sopimuksen pykäliin.
Tämä vaikea kriisi antoi kuitenkin demokraattisille hallituksille mahdollisuuden ymmärtää, millaista vaaraa edustivat autoritäärinen Saksa ja sen johtaja Hitler.
Münchenin kokouksen on todettu vaikuttaneen myös [[talvisota|talvisodan]] syttymiseen, sillä Neuvostoliitto veti omat johtopäätöksensä länsivaltojen myönnytyksistä Saksalle ja alkoi etsiä uusia toimintavaihtoehtoja aikaisemmalle politiikalleen, jolla se oli pyrkinyt yhdistämään länsivaltoja Saksan vastaiseen rintamaan.<ref>[http://notes.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vanhatvaitokset.nsf/504ca249c786e20f85256284006da7ab/6bdf0f8bb8ed70a7c2256e04002d9fe8 Heikki Larmolan väitöstutkimuksen tiivistelmä]</ref> Neuvostoliitto käynnisti Boris Jartsevina esiintyneen toisen lähetystösihteeri [[Boris Rybkin]]in avulla Suomessa [[Jartsev-neuvottelut]], joiden tarkoituksena oli selvittää Suomen asenne siihen mahdollisuuteen, että [[Saksa (1933–1945)|Saksan valtakunta]] hyökkää [[Neuvostoliitto]]on. Neuvottelut alkoivat todennäköisesti Neuvostoliiton Helsingin suurlähettilään ja Neuvostoliiton ulkoasiainkansankomissaari [[Maksim Litvinov]]in tietämättä, minkä vuoksi niihin suhtauduttiin epäluuloisesti.
==Sopimuksen seuraukset==
| 