Ero sivun ”Ontologia” versioiden välillä

Ontologia voidaan jakaa neljään osaan: (1) sen tutkimiseen, mitä on olemassa, (2) sen tutkimiseen, minkälaisia käsityksiä olevaisesta on, (3) sen tutkimiseen, minkälaisia kaikkein yleisluontoisimpia ominaisuuksia ja suhteita olevaisella on, sekä (4) niin sanotun metaontologian eli ontologian päämäärien ja menetelmien sekä ontologisten kysymysten luonteen tutkimiseen.<ref name="SEP-Logic-Ontology">{{Verkkoviite | Osoite=http://plato.stanford.edu/entries/logic-ontology/ | Tekijä=Hofweber, Thomas | Nimeke=Logic and Ontology | Julkaisu=Stanford Encyclopedia of Philosophy | Viitattu=5.9.2007 | Kieli={{en}} }}</ref>

Termiä 'ontologia' käytetään paitsi filosofian osa-alueen nimenä myös puhuttaessa jonkun tietyn metafyysisen teorian tai järjestelmän olettamasta olioiden joukosta. Tyypillisesti tällainen ontologia muodostaa hierarkkisen rakenteen, jossa [[entiteetti]] tai [[olioOlio (filosofia)|olio]] ovat kaikkein ylimmällä tasolla, ja joka sisältää kaiken muun olemassa olevan.<ref name="OCP-Ontology">Lowe, E. J.: ”Ontology”Ontology. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Honderich, Ted (toim.) | Nimeke=The Oxford Companion to Philosophy. New edition | Julkaisupaikka=New York | Julkaisija=Oxford University Press | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 0-19-926479-1| Kieli={{en}} }}</ref><!-- Ontologisen teorian tulee samalla selittää, mitkä sanat viittaavat todellisiin olemassa oleviin entiteetteihin ja miten, mitkä eivät, ja mitä olemassaolon [[luokka (filosofia)|luokkia]] tästä seuraa. Kun tätä menetelmää sovelletaan esimerkiksi sellaisiin käsitteisiin kuin ”[[elektroni]]”, ”[[energia]]”, ”[[aika]]”, ”[[onnellisuus]]”, ”[[totuus]]”, ”[[kausaliteetti]]” ja ”[[Jumala]]”, ontologia muodostuu keskeiseksi monien filosofian osa-alueiden perusteiden selventämisessä.-->

Jotkut filosofit, erityisesti [[platonismiPlatonismi|platonilaiset]], ovat ajatelleet, että kaikki käsitteet viittaavat todellisiin olioihin ([[ideaoppi]], ominaisuus-olemassolokäsitys eli [[käsiterealismi]]). Toiset filosofit taas ovat katsoneet, että jotkin käsitteet eivät viittaa sinänsä todellisiin asioihin vaan ne ovat enemmänkin vain viittauksia asioiden tai tapahtumien kokonaisuuksiin. Tällöin esimerkiksi sana ”[[mieli]]” viittaisi mielen varsinaisen olemassaolon sijasta joukkoon henkilön kokemia mielellisiä tapahtumia, ”[[yhteiskunta]]” viittaisi joukkoon yhteen kuuluvia henkilöitä, ja ”[[geometria]]” viittaisi joukkoon tietynlaisia älyllisiä toimintoja (olio-olemassaolokäsitys eli [[nominalismi]]).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Määttänen, Pentti | Nimeke=Filosofia: Johdatus peruskysymyksiin | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-662-633-5}}</ref>

Ontologialla on hyvin läheiset suhteet [[tietoteoria]]an, koska todellisuutta koskevat väitteet perustuvat käsityksiin [[tietoTieto|tiedon]] hankkimisen mahdollisuudesta ja päinvastoin.<ref name="Määttänen">{{Kirjaviite | Tekijä=Määttänen, Pentti | Nimeke=Filosofia: Johdatus peruskysymyksiin | Sivu=35-56 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Gaudeamus | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-662-633-5}}</ref>

* [[Indeterminismi]] eli satunnaisuusoppi.-->

<!--Ontologia sai alkunsa antiikin kreikkalaisessa [[esisokraatikot|esisokraattisessa]] filosofiassa. Olemassaolon, pysyvyyden ja muutoksen ongelmat askarruttivat erityisesti [[Parmenides]]ta ja [[Herakleitos]]ta. Parmenides liitetään ajatukseen, jonka mukaan olemassaolo tuli todistaa ja ei-oleminen kieltää ja sitä tuli välttää. Hän sanoi: {{polytoninen|ἔστι γὰρ εἶναι, μηδὲν δ΄ οὐκ ἔστιν}} (''esti gar einai, mēden d' ouk estin'') &mdash; ”olemista näet on, ja ei-mitään ei ole”. Parmenides kielsi, että kaikkeudessa tapahtuisi mitään muutosta. Herakleitos taas oli täsmälleen päinvastaista mieltä pitämällä jatkuvaa muutosta todellisuuden perimmäisenä piirteenä.

-->Sokrateen jälkeen ontologia oli hyvin keskeisellä sijalla [[Platon]]in ja [[Aristoteles|Aristoteleen]] filosofioissa. Platon käsitteli olevaan liittyviä kysymyksiä erityisesti dialogissa ''[[Sofisti (dialogi)|Sofisti]]'', mutta hänen [[ideaoppi]]insa kuuluva ikuisten ideoiden ontologinen järjestelmänsä ja dualistinen kahden tason mallinsa ovat kaikkien hänen dialogiensa taustalla. Aristoteleella [[metafysiikka]] oli tiedettä ”olevasta olevana”, eli olevasta siinä määrin kuin se on olevaa, tai olevista siinä määrin kuin ne ovat olemassa. Keskeisellä sijalla oli olevan peruskategorioiden määritteleminen, sekä sen määritteleminen, millä tavalla kuhunkin kategoriaan kuluvien asioiden voi sanoa olevan olemassa. Hän katsoi maailman muodostuvan yksilöolioista eli [[partikulaariPartikulaari|partikulaareista]], jotka koostuivat materiasta ja [[universaali]]sta muodosta.<ref name="Määttänen"/>

Antiikin aikaista materialismia edustivat mm.muun muassa [[atomismi|atomistit]], [[epikurolaisuus|epikurolaiset]] ja [[stoalaisuus|stoalaiset]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://plato.stanford.edu/entries/epicurus/ | Tekijä=Konstan, David | Nimeke=Epicurus | Julkaisu=Stanford Encyclopedia of Philosophy | Viitattu=5. syyskuuta 2007}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.iep.utm.edu/s/stoicism.htm | Nimeke=Stoicism | Julkaisu=The Internet Encyclopedia of Philosophy | Viitattu=5. syyskuuta 2007}}</ref> Ontologisia kysymyksiä on pohdittu myös [[Intia]]n ja [[Kiina]]n muinaisissa sivilisaatioissa, joissakin tapauksissa jopa ennen kreikkalaisia ajattelijoita, jotka yleensä liitetään ontologian syntyyn.

Vaikkakin termin ’ontologia’ alkuperä on kreikan kielessä, sana itsessään tunnetaan ensimmäisiä kertoja latinankielisessä muodossa ''ontologia'' [[Jacob Lorhard]]in (Lorhardus) teoksesta ''Ogdoas Scholastica'' vuodelta 1606<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ontology.co/jacob-lorhard.htm | Tekijä=Corazzon, Raul | Nimeke=Jacob Lorhard (1561-1609) - Ogdoas Scholastica (1606) | Julkaisu= Ontology. A Resource Guide for Philosophers | Viitattu=4.9.2007 syyskuuta| Kieli={{en}} 2007}}</ref> sekä [[Rudolf Goclenius|Rudolf Gocleniuksen]] (Göckel) teoksesta ''Lexicon philosophicum'' vuodelta 1613.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://ontology.co/history.htm | Tekijä=Corazzon, Raul | Nimeke=Notes on the Origin of the Word Ontology | Julkaisu= Ontology. A Resource Guide for Philosophers | Viitattu=4.9.2007 syyskuuta| Kieli={{en}} 2007}}</ref><!--

[[George Berkeley]] katsoi [[subjektiivinenSubjektiivinen idealismi|subjektiivisessa idealismissaan]], että materiaalisetaineelliset oliot olivat vain joukko ideoita. Oliot olivat kyllä olemassa, mutta vain mielessä.<ref name="REP-Ontology"/> Idealismi vaikutti erityisesti 1800-luvulla [[saksalainenSaksalainen idealismi|saksalaisessa idealismissa]]. Uuden ajan materialismia ovat puolestaan edustaneet mm.muun muassa [[Thomas Hobbes]], [[Pierre Gassendi]], [[Ludwig Feuerbach]], [[Ludwig Büchner]] sekä [[dialektinen materialismi|dialektiset materialistit]] kuten [[Karl Marx]].

-->[[Willard Van Orman Quine|W. V. O Quine]] katsoi, että [[tiede]] oli paras keino saada selville, mitä on olemassa. Ontologian määritteli näin kulloinkin vallitseva tieteellinen teoria.<ref name="REP-Ontology"/> Hän pelkisti olemassaolon määrittelemällä sen ”sidotun [[muuttuja]]n arvona olemiseksi”<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.netn.fi/196/netn_196_quine.html | Tekijä=Pihlström, Sami | Nimeke=Willard van Orman Quine niin&näin haastattelussa | Julkaisu=Niin & näin 1/1996 | Viitattu=5. syyskuuta 9.2007}}</ref> &ndash;– teoria sitoutui siis vain niiden asioiden olemassaoloon, jotka se tarvitsi [[predikaattilogiikkaPredikaattilogiikka|predikaattikalkyylissä]] esitettyyn muotoiluunsa.<ref name="REP-Ontology"/>

Yhteiskuntatieteissä on useita ontologisia lähestymistapoja: [[empirismi]]n mukaan todellisuutta voidaan havainnoida ja havaintoja voidaan arvioida suhteessa tosiasioihin, [[positivismi]]ssa keskitytään havaintoihin itseensä, tutkien ensisijaisesti tosiasioita koskevia väitteitä, [[kriittinen realismi|kriittinen realismi]]n mukaan tosiasiat ovat olemassa ja odottavat löytämistään ja [[postmodernismi]]ssa katsotaan, että tosiasiat ovat muuttuvia ja saavuttamattomia, joten tutkijoiden tulisi keskittyä vain havaintoja koskeviin väittämiin). <!-- instrumentalismi, konstruktivismi? <ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Kuusela, Pekka & Niiranen, Vuokko (toim.) | Nimeke=Realismin haaste sosiaalitieteissä | Julkaisupaikka=Kuopio | Julkaisija=Unipress | Vuosi=2006 | Tunniste=ISBN 951-579-219-3}}</ref>-->

Näiden lisäksi on olemassa relationalistinen kanta, jossa ei tehdä eroa havaitsijan ja havaitun välille, vaan oleminen nähdään aina suhteissa olemisena. Tämän mukaan emme "ole”ole katselemassa päältä 'ulkoista todellisuutta', vaan olemme täällä maailman sisällä, keskellä sitä. Se, millaisena maailma meille itsensä ilmentää, riippuu siitä millaisia olentoja me itse olemme ja millä tapaa asetumme suhteeseen (''lat''. relatio) maailman olevaisten kanssa tai minkälaista toimintaa harjoittaen kohtaamme maailman."”<ref>Karvonen, Erkki (1997).: Kohti relationaalista tietokäsitystä. Teoksessa {{Kirjaviite | Tekijä=Stachon, Kari (toim.). ''| Nimeke=Näkökulmia tietoyhteiskuntaan''. | Julkaisupaikka=Helsinki: | Julkaisija=Gaudeamus. | Vuosi=1997 | Tunniste=ISBN 951-662-714-5}}</ref>