Ero sivun ”Klaipėdan kapina” versioiden välillä

Suuri osa [[Itä-Preussi]]n alueesta kuului niinsanottuunniin sanottuun [[Vähä-Liettua]]an, jossa oli suuri [[preussin liettualaiset|liettualainen]] vähemmistö. Saksan vuoden 1910 väestönlaskennan mukaan Memelin alueella asui 149&nbsp;766 asukasta, joista 67&nbsp;345 puhui äidinkielenään [[liettuan kieli|liettuaa]]. Alueen saksalainen väestö asui pääosin Memelin kaupungissa ja sen lähistön kylissä, kun taas liettualaiset asuttivat maaseutua. Paikalliset liettualaiset olivat pääosin luterilaisia toisin kuin katolilaiset Liettuan liettualaiset. Liettuaa alue kiinnosti paitsi sen liettualaisvähemmistön, myös sen sataman takia. Liettualaiset tahot olivat neuvotelleet aluekysymyksistä saksalaisten kanssa jo vuonna 1918, mutta varsinaisesti ne nousivat esiin [[Pariisin rauhanneuvottelut|Pariisin rauhanneuvotteluissa]] 1919. [[Versailles’n rauha|Versailles’n rauha]]ssa päätettiin, että alue erotetaan Saksasta, ja helmikuussa 1920 alue siirtyi ranskalaiseen valvontaan.<ref name="Kallio 2009: s. 205">Kallio 2009: s. 205</ref>

Vuonna 1921 Liettuan [[seimas]] päätti vaatia aluetta itselleen. Aluetta havitteli kuitenkin myös [[Puola]], jolta siltäkin puuttui toimiva Itämerensatama.<ref name="Kallio 2009: s. 205"/> Puolan vaatimuksia tuki Ranska ja Liettualaisten Saksa, jossa uskottiin alueen takaisinsaamisentakaisin saamisen olevan tulevaisuudessa helpompaa Liettualta kuin Puolalta. Myös [[Iso-Britannia]] tuki Liettuaa, mutta mitään päätöksiä alueen kohtalosta ei tehty. Ranska ja Puola olivat myös kiinnostuneita ajatuksesta tehdä alueesta vapaavaltio, mikä olisi sopinut myös Memelin vaikutusvaltaisille tahoille.<ref name="Kallio 2009: s. 206">Kallio 2009: s. 206</ref>

Liettuassa ruvettiin suunittelemaansuunnittelemaan alueen sotilaalistasotillaalista haltuunottoa [[Ernestas Galvanauskas]]in hallituksen toimesta syksyllä 1922. Tällöin heräsi idea lavastetusta kapinasta alueella, jota Liettualaiset sitten tukisivat sotilaallisesti. Liettuasta pyydettiin tukea hankkeelle sekä Venäjältä, että Saksasta, mikä vähensi uhkaa Puolan suunnalta toimenpiteisiin ryhdyttäessä. Ongelmana oli kuitenkin paikallisen väestön haluttomuus liittyä Liettuaan. Vastustusta ei ilmennyt pelkästään paikallisten saksalaisten, vaan myös liettualaisten taholta. Paikalliset Liettua-mieliset järjestöt yrittivät vaikuttaa paikallisten mielipiteisiin, mutta vähäisin tuloksin. Tästä huolimatta 3. tammikuuta 1923 [[Šilute]]ssa kokoontui [[Martynas Jankus]]in johdolla Vähä-Liettuan pelastuksen korkein komitea, joka julistautui korkeimmaksi päättäväksi elimeksi ja ilmoitti liittävänsä Klaipėdan alueen Liettuaan. 9. tammikuuta Liettuan armeija, suojeluskunta ja paikalliset vapaaehtoiset hyökkäsivät alueelle ja ottivat sen haltuunsa 15. päivä käytyään ensin lyhyen taistelun ranskalaisia juokkojajoukkoja vastaan, jotka pakotettiin perääntymään pois alueelta.<ref name="Kallio 2009: s. 206"/>

Ranska uhkasi tapahtumien jälkeen Liettuaa sotatoimilla, mutta mitään ei tapahtunut<ref name="Kallio 2009: s. 206"/>. Ranskan voimat oli sidottu [[Ruhr]]in alueelle, jota se tuolloin miehitti. Puolakin tyytyi pelkkiin vastalauseisiin Liettuan Neuvosto-Venäjältä saamien turvatakuiden takia. LierttuanLiettuan hallitus tarjoutui välittäjäksi itse tukemiensa kapinallisten ja liittoutuneiden välille, mistä se sai lopulta jopa kiitosta liittoutuneiden taholta, joita huolestutti Neuvosto-Venäjän mahdollinen rooli kapinassa. Liittoutuneiden taholta alueen liittäminen Liettuaan hyväksyttiin Klaipėdan sopimuksen myötä toukokuussa 1924. Alueelle taattiin itsehallinto, mutta sen laajuudesta syntyi myöhemmin erimielisyyksiä. Saksa hyväksyi rajamuutoksen rajasopimuksella tammikuussa 1928. Liettuassa oltiin innostuneita alueen liittämisestä Liettuaa [[Vilna]]n alueen menetyksen jälkeen [[Puolan–Liettuan sota|Puolan–Liettuan sodan]] seurauksena muutamaa vuotta aijemminaiemmin. Valtauksen jälkeen Klaipėdasta tuli Liettuan tärkeimpiä teollisia keskuksia ja sen sataman läpi kulki suurin osa Liettuan viennistä. Alueella aloitettiin liettualaistamispolitiikka, minkä seurauksena alueelle muutti paljon asukkaita muualta Liettuasta.<ref name="Kallio 2009: s. 262">Kallio 2009: s. 207</ref>