Ero sivun ”Bifurkaatio (hydrologia)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
l tarkemmin
Rivi 13:
[[Jokibifurkaatio]] merkitsee [[joki|joen]] purkautumista kahta lasku-uomaa pitkin. Tätä esiintyy pääasiassa laakeilla, runsasvetisillä alueilla. Eräs tunnetuimmista ja maailman suurin bifurkaatio on [[Casisquaire]] [[Amazon]]in ja [[Orinoco]]n välillä [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerikassa]]. Toiseksi suurin löytyy Tornionjoesta: [[Ruotsi]]n [[Pajala]]n kunnan alueella [[Tornionjoki|Tornionjoen]] vesimäärästä yli puolet virtaa [[Tärännönjoki|Tärändöjoen]] kautta [[Kainuunjoki|Kalixjokeen]].
 
Myös [[Vuoksi]] laskee kahta uomaa pitkin [[Laatokka]]an etelässä [[Taipaleenjoki|Taipaleenjokea]] ja pohjoisessa [[käkisalmenselkä|Käkisalmenselän]] kautta, joskin nykyään uomista viimemainittu on lähes kuiva, ja siihen virtaa suuria määriä vettä Vuoksen pääuomasta vain runsaan veden aikana. Ennen [[Kiviniemi (Sakkola)|Kiviniemen]] kannaksen puhkeamista vuonna 1857 Vuoksi muodosti bifurkaation toiseen suuntaan: toinen haara laski Laatokkaan Käkisalmen luona ja toinen haara [[Suomenlahti|Suomenlahteen]] [[Viipurinlahti|Viipurinlahden]] [[Suomenvedenpohja]]ssa. Kiviniemen kannaksen puhjetessa eteläisempi Viipurin haara oli kuitenkin jo lähes kuivunut. Samoin Karvianjoen vesistössä Leväsjoki aiemmin muodosti bifurkaation Karvianjoesta Isojärveen, mutta bifurkaatiokohdan eteläpuolisen Kynäsjärven lasku johti sittemmin bifurkaation häviämiseen. Geologisen historian aikana bifurkaatiovaiheita on sisältynyt myös monien muiden järvien kehityshistoriaan. Eräs tällainen on [[Ähtärinjärvi]], joka muodosti bifurkaation 1700 vuoden ajan 3200–1500 vuotta sitten.
 
==Bifurkaatioiden synty ja häviäminen==
Se että uomien virtaussuhteet muuttuvat, paitsi ihmisen toiminnan tuloksena, myös aikaa myöten hitaasti itsestään, johtuu Suomen tapauksessa toisaalta [[maankohoaminen|maankohoamisen]] aiheuttamasta vesistöjen laskukynnysten keskinäisten korkeussuhteiden muutoksista ja toisaalta näiden kynnysten hitaasta kulumisesta. Tämä kehitys oli havaittavissa esimerkiksi Vuoksessa ennen vuotta 1857 ja uudelleen sen jälkeen.
 
==Lähteitä==