Ero sivun ”Suomalaissosialistinen puolue” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ap4k (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Ap4k (keskustelu | muokkaukset)
malline
Rivi 1:
{{Puolue
'''Suomalaissosialistinen puolue''' oli 1930-luvulla toiminut [[kansallisuusaate]]tta ja [[sosialismi]]a yhdistänyt [[puolue]], jonka kantava voima ja ideologi oli professori [[Yrjö Ruutu]]. Puolue perustettiin syyskuussa 1932 nimellä '''Suomen Kansallissosialistinen Liitto''' (SKSL). Ruutu ei kuitenkaan varsinaisesti lukeutunut [[Adolf Hitler|Hitlerin]] edustaman [[kansallissosialismi]]n tukijoihin. Hän oli kehitellyt omaa teoriaansa 1920-luvun alusta alkaen, ja suomalaissosialistit sanoutuivat irti natseista.<ref name="kirby">D.G. Kirby: Yrjö Ruutu and Finnish national socialism. teoksessa Turun historiallinen arkisto 34 (Turun historiallinen yhdistys 1980)</ref>
| Nimi = Suomalaissosialistinen puolue<br /> <small>– Suomen Kansallissosialistinen Liitto</small>
| Logo =
| Perustettu = 7. syyskuuta 1932
| Lakkautettu = 1937
| Ideologia = [[nationalismi]]<br />[[sosialismi]]
| Äänenkannattaja = ''Kansallissosialisti''
| Jäsenmäärä =
}}'''Suomalaissosialistinen puolue''' oli 1930-luvulla toiminut [[kansallisuusaate]]tta ja [[sosialismi]]a yhdistänyt [[puolue]], jonka kantava voima ja ideologi oli professori [[Yrjö Ruutu]]. Puolue perustettiin syyskuussa 1932 nimellä '''Suomen Kansallissosialistinen Liitto''' (SKSL). Ruutu ei kuitenkaan varsinaisesti lukeutunut [[Adolf Hitler|Hitlerin]] edustaman [[kansallissosialismi]]n tukijoihin. Hän oli kehitellyt omaa teoriaansa 1920-luvun alusta alkaen, ja suomalaissosialistit sanoutuivat irti natseista.<ref name="kirby">D.G. Kirby: Yrjö Ruutu and Finnish national socialism. teoksessa Turun historiallinen arkisto 34 (Turun historiallinen yhdistys 1980)</ref>
 
== Toiminta ==
 
SKSL perustettiin 7. syyskuuta 1932. Puheenjohtajaksi valitun Ruudun lisäksi ensimmäiseen puoluehallitukseen kuuluivat [[Paavo Virtanen]], [[Heikki Waris]] ja [[Juhani Konkka]]. Uutta järjestöä oli suunniteltu jo useita vuosia ja sen juuret olivat Ruudun vuonna 1924 perustamassa ''Vasama''-yhdistyksessä. Syksyllä 1932 järjestön nimi muutettiin Helsingin Kansallissosialistiseksi Yhdistykseksi, ja siitä tuli SKSL:n paikallisosasto. Syyskuussa alkoi ilmestyä myös puolueen äänenkannattaja ''Kansallissosialisti''.<ref name="ekberg51">Ekberg 1991, s. 51–59.</ref> SKSL sai kannattajia muun muassa [[Vapaa Työväenliitto|Vapaasta Työväenliitosta]], josta irtaantui ryhmä [[Einar Lindholm]]in johdolla.<ref>Ekberg 1991, s. 48–49.</ref> SKSL järjesti lukuisiatalvella satoja1932–1933 ihmisiä keränneitälukuisia tilaisuuksia, talvellajoihin 1932–1933kerääntyi satoja ihmisiä.<ref name="ekberg51"/>
 
SKSL käytti tunnuksenaan [[hakaristi]]ä ja tervehdyksenään [[Roomalainen tervehdys|ylösnostettua oikeaa kättä]]. Maaliskuussa 1933 puolue perusti [[Kansallissosialistinen Työjärjestö|Kansallissosialistisen Työjärjestön]] (KT), jonka oli tarkoitus toimia propagandaosastona puolueen sisä- ja ulkopuolella. Jäsenten tuli pukeutua mustaan uniformuun. Jo huhtikuussa KT päätti kuitenkin erota SKSL:stä vastalauseena Ruudulle.<ref name="ekberg51"/> [[Vietti Nykänen]] jätti SKSL:n maaliskuussa ja perusti [[Iskumiehet]] -järjestön.<ref>Ekberg 1991, s. 114–115.</ref>
 
Kansallissosialismi puolueen nimessä veti mukaan saksalaisen natsismin kannattajia ja liitto ajautui sisäiseen konfliktiin pian perustamisensa jälkeen.<ref name="kirby"/> Keväällä 1933 [[Ensio Uoti|Ensio Uodin]] johtama [[Kansallinen Liitto]] yhdistyi SKSL:ään ja Uoti nousi puoluejohtoon. Eduskuntavaalikampanjassa tuore varapuheenjohtaja muun muassa rinnasti suomenruotsalaiset saksan juutalaisiin. Uoti jätti puolueen kesän vaalien jälkeen yhdessä Emil Jutilan kanssa. Tappiolle jäänyt linja kannatti saksalaistyylistä kansallissosialismia Ruudun suomalaisemman version sijaan. Uoti siirtyi [[Isänmaallinen kansanliike|IKL:ään]].<ref name="ekberg51"/> Jutila kannattajineen perusti myöhemmin [[Yhteisrintama (puolue)|Yhteisrintama]]-puolueen.<ref>Ekberg 1991, s. 120.</ref>