Ero sivun ”Paavius keskiajalla” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 37:
Ennen Pipin Pienen kruunaamista paavinistuin muodollisesti vielä tunnusti [[Bysantti|Bysantin]] keisarin valtaa myös läntisessä Euroopassa, mutta viimeistään [[Stefanus II]]:n ja Pipin Pienen solmivan sopimuksen jälkeen kävi selväksi, että paavinistuin asettui mieluummin frankkien keisarin suojelukseen.<ref name="frankit">''Kristinuskon historia 2000'' s. 106</ref> Siirtyessään frankkien keisarin suojelukseen paavi ja Rooman kirkko menettivät osan itsenäisyydestään, mutta Pipin Pieni sitoutui "kuulemaan kaikkia paavin kehotuksia ja määräyksiä".<ref name="frankit" />> Pippin teki pian paaville vastapalveluksen kukistamalla [[langobardit]] ja luovuttamalla Rooman ympäristöineen paavin alaisuuteen. [[Kirkkovaltio]]n voidaan katsoa saaneen alkunsa, mikä teki paavista paitsi hengellisen myös maallisen hallitsijan. Paavinistuin oli samalla saanut itselleen läntisen tukijan johon luottaa ongelmatilanteissa, eikä sen siis enää tarvinnut Konstantinopolin tai sen keisarin tukea.<ref name=Paavi5 />
Läntisessä kristikunnassa paavius edusti pysyvyyttä ja jatkuvuutta yhä enemmän myös maallisessa hallitsemisessa. Tästä osoituksena paavi [[Pyhä Leo III|Leo III]] kruunasi frankkien kuninkaan [[Kaarle]]n, joka myöhemmin sai lisänimen [[Kaarle Suuri|Suuri]], Rooman keisariksi vuonna [[800]]: tällä teolla sekä paavi että Kaarle saivat laajennettua arvovaltaansa.
== Konstantinuksen lahjakirja – perustelu Kirkkovaltiolle ==
| |||