Ero sivun ”Suunnitelmatalous” versioiden välillä

1920- ja 1930-luvuilla käytiin ns. "Socialist Calculation Debate", jossa pohdittiin onko markkinatalous tehokkaampi kuin suunnitelmatalous. Vastaus kulminoitui ns. laskentaongelmaan, eli voiko keskussuunnitteluelin määrätä resurssien käytöstä tehokkaammin kuin markkinat. [[Ludwig von Mises]] julkaisi 1920 kirjoituksen ''Economic Calculation in the Socialist Commonwealth'', jossa hän väitti suunnitelmataloudessa hinta-informaation puuttumisen johtavan tehottomuuteen ja laskentaongelman olevan "liian vaikea" ratkaistavaksi. Merkittävimmän vasta-argumentin esitti [[Oskar Lange]], joka osoitti suunnitteluelimen pystyvän käyttämään hintasignaaleja hyväkseen. Vielä 1960-luvulla länsimaissa pelättiin yleisesti myös asiantuntijoiden taholta, että Itä-Eurooppa menee talouskehityksessä ohi. Kysymys sosialistisen järjestelmän romahtamisesta ei olekaan välttämättä suunnitelmatalouden ja vapaan kapitalismin välisestä erosta, vaan siirtymisestä jälkiteolliseen talousjärjestelmääm. itäItä-Euroopan maat ottivat paljon lainaa länsimailta 1970-luvun alussa, jonka ne sijoittivat teollisuuteen, eivätkä sitten pystyneet maksamaan velkojaan takaisin. Erityisen voimakas esimerkki täsä oli Romania, jossa sitten tapahtuikin väkivaltainen vallankumous.-

[[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] siirryttiin lähes täyteen suunnitelmatalouteen lokakuussa 1928 ensimmäisen [[viisivuotissuunnitelma]]n yhteydessä. Etenkin kulutusta pyrittiin kuristamaan mahdollisimman pieneen resurssien siirtämiseksi talouskasvuun ja teollistumiseen. Tässä oli kuitenkin kysymys Venäjän yleisestä modernisaatiosta, jossa naaseutua riistettiin aivan 1700.luvun Englannin tapaan teollisuuden hyväksi. Tästä voimakkain ilmaisu oli Ukrainan Holodimor, eli maaseudun resurssien ryöstämosestä nälänhädän uhalla. Samaan tapaan [[Kiina]]ssa oli "Suuri Harppaus" 1958-1960. Näissä valtion komennossa rakennettiin paljon teollisuutta. [[Stalinismi|Stalinistista]] teollistamispolitiikkaa harjoitettiin Neuvostoliitossa 1929–1953, [[Albania]]ssa 1945–1990 ja Itä-Euroopassa 1948–1953, [[Kuuba]]ssa ja [[Pohjois-Korea]]ssa. Normaaliin suunnitelmatalouteen siirryttiin 1953. Kiina vuodesta 1957 ja Jugoslavia vuodesta 1964 harjoittivat suunnitelmataloutta hajanaisilla aloilla. Lähes kaikki komentotaloudet kulkivat stalinistisen vaiheen läpi ja helpottivat kontrollia talouskasvun hidastuttua. Sosialististen maiden talouksissa noin 90 % työvoimasta oli valtion palveluksessa.<ref>Peter Rutland "Command Economy": The Oxford Companion to the Politics of the World, 2e. Joel Krieger, ed. Oxford University Press Inc. 2001.</ref>