Ero sivun ”Ilmatorjunta” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
|||
Rivi 96:
[[ItO 78]]:n korvasi ItO 86M (Igla), joka oli Streloja seuraava neuvostoliittolainen olkapäältä laukaistava kevyt lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjus. ''Maavoimille'' hankittiin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa Ranskasta ItO 90 ([[Crotale NG]]) ja merivoimille [[ItO 91]] (Matra Mistral) ilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Crotalen torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa 10 kilometriä ja pystysuunnassa 6 kilometriä.
Alueilmatorjuntaohjukset BUK M1 hankittiin 1990-luvun alussa Venäjältä lyhentämällä Neuvostoliitolta periytynyttä bilateraalikaupan valtionvelkaa. [[BUK M1]] on tarkoitettu pääkaupunkiseudun suojaksi torjumaan lentokoneiden ja helikoptereiden lisäksi muun muassa risteilyohjuksia. Se soveltuu rajoitetusti myös ballististen maalien, kuten tykistöohjusten torjuntaan. Järjestelmän torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa 35 kilometriä ja pystysuunnassa 22 kilometriä. Järjestelmä korvataan 2010-luvulla norjalais-yhdysvaltalaisella [[NASAMS]]-järjestelmässä, joka käyttää [[AMRAAM]]-ohjuksen muunnosta.
Uuden lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinta alkoi 1990 luvun loppupuolella. Hankinnan tavoitteena oli parantaa valmiusyhtymien ilmatorjuntasuojaa rynnäkköhävittäjiä ja taisteluhelikoptereita vastaan. Hankinnassa päädyttiin saksalaisen RDE:n toimittamaan ASRAD-R- ilmatorjuntaohjusjärjestelmään. Suomessa järjestelmä sai nimen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä 2005, ItO 2005. Järjestelmän torjuntaulottuvuus on vaakasuunnassa 8 kilometriä ja pystysuunnassa 5 kilometriä.
| |||