Ero sivun ”Vr3” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 51:
[[Oulu]]n laajoilla ratapihoilla Kukko osoittautui loistavaksi järjestelytyössä: mikään muu veturi ei jaksanut koota niin pitkiä ja raskaita junaroikkia kuin se - ja yhtä nopeasti: pieni matkanopeus kompensoitui mainiosti veturin suurella ketteryydellä nimenomaan laskumäkiin liittyvissä mutkikkaissakin vaihdeverkostoissa.
 
Veturimallissa kokeiltiin myös [[halkoturbiini]]a sodan jälkeen hiilipulan aikana vuonna 1949, mutta sen asentamisella ei yleensä pidetty kiirettä: kun Rautatiehallituksen toimistopäällikkö [[Mikko Ivalo]] määräsi 16. toukokuuta 1949 Pieksämäen varikkojakson päällikön huolehtimaan siitä että 18 veturia muutettaisiin kiireelisestikiireellisesti halkopoltolle, niin kesti kaksi kuukautta ennen kuin listalla ollut Vr3 '''753''' oli muutettu halkopiippuiseksi ja hiilitilan laidat korotettu. Kun Ivalo lähetti 14. joulukuuta 1949 uuden käskyn että veturit olisi muutettava takaisin [[hiilipiippu]]isiksi saman vuoden viimeiseen päivään mennessä - niin asennus tehtiin samana päivänä. Näin siksi, että veturiin ei millään mahtunut yhtenä päivänä tarvittavaa määrää puita vaan lisää piti hakea jatkuvasti. Sen sijaan hiilipoltolla polttoainetta riitti mainiosti koko päiväksi ja höyrystyskyky oli erinomainen.<ref> Resiina 4/95, s. 7-8</ref>
 
Veturinkuljettaja Vilho Suomi mainitsee mm. että kun Vr3 '''756''' tuli konepajasta tuli- ja lieskaputket uusittuina, työpaineen sai nostettua jopa pelkällä [[sydäntuli|sydäntulella]] eli yöaikaan ylläpidetyllä eräänlaisella hiilimiilulla - niin hyvä veturin höyrystyskyky oli.<ref> Resiina 4/95, s. 10 </ref>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Vr3