Ero sivun ”Tietokonenäyttö” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
jooh, 640x400:n voinee mainita kuriositeettina, mutta palautanpa vielä 640x200:n takaisin |
|||
Rivi 7:
Varhaiset tietokoneiden kuvaputkinäytöt eivät perustuneet TV-tyyliseen pyyhkäisyyn vaan suoraan viivojen (vektorien) piirtämiseen näyttöpinnan pisteestä toiseen hieman [[oskilloskoopin]] tai [[tutka]]näytön tavoin. Vektorinäyttö oli muun muassa [[PDP-1]]:ssä. Kuvan piirto tapahtui usein täysin ohjelmallisesti ilman erillistä [[näytönohjain]]logiikkaa, mistä johtuen virkistystaajuus oli yleensä matala eikä ruudulle mahtunut kovinkaan monimutkaista kuvaa ilman häiritsevää välkyntää. Erilliset näytönohjainpiirit ja TV-tyylinen piirtotapa alkoivat vallata alaa 1970-luvulla.
[[1980-luku|1980-luvulla]] näytöt olivat jo lähes yksinomaan TV-tyylisiä, ja saatavilla oli sekä yksivärinäyttöjä että värinäyttöjä. Yksivärinäyttöjen etuna pidettiin tällöin paitsi edullisempaa hintaa, myös korkeampaa erottelutarkkuutta ja vähäisempää välkyntää. [[Kotitietokone]]iden näyttöinä käytettiin usein televisiota, ja monen tietokoneen värilliset näyttötilat rajoittuivatkin [[NTSC]]-standardille sopiviin tarkkuuksiin kuten 320x200, 640x200 tai 640x400. Laadukkaita suuritarkkuuksisia värinäyttöjä oli kyllä olemassa jo ennen 1990-lukua, mutta niitä käytettiin lähinnä kalliissa grafiikkatyöasemissa.
Yksivärinäytöissä välkyntää pyrittiin minimoimaan hitaalla fosforilla, joka piti kuvan kuvapinnalla mahdollisimman pitkään. Näin kuvasta saatiin välkkymätön jopa vain muutamien kymmenten hertsien virkistystaajuuksilla, mutta sivuvaikutuksena oli esimerkiksi liikkuvan kohdistimen jälkeensä jättämä näkyvä vana. Yksivärinäyttöjen kuva oli yleensä vihermusta, mutta 1980-luvun jälkipuoliskolla mustavalkoiset ja ruskeasävyiset (amber) näytöt tulivat yleisemmiksi.
| |||