Syntymästään vuoteen 1789 Ludvig tunnettiin nimellä '''Louis-Charles, Normandian herttua''', sitten vuodet 1789–1791 '''Louis-Charles, Viennois'n [[dauphin]]''' ja 1791–1793 '''Louis-Charles, Ranskan kruununprinssi'''.
[[Ranskan vallankumous|Vallankumouksen]] [[1789]] jälkeen hän joutui vanhempiensa mukana vangiksi [[Temple]]en ja erotettiin äidistään 3. heinäkuuta 1793 ollessaan kahdeksanvuotias. Louis syöksyi äitinsä syliin ja itki hysteerisesti, Marie-Antoinette suojasi häntä eikä suostunut luovuttamaan poikaansa, vaikka tasavaltalaisten edustajat uhkasivat ensin tappaa hänet, vasta uhkaus tappaa hänen tyttärensä Marie-Thérèsen hän ymmärsi kuinka toivoton tilanne oli. Kuningatar luovutti Louisin joka raahattiin itkien ja kiljuen pois, rukoillen äitiään pelastamaan hänet. Tämä tehtiin jottei hänestä koskaan voisi tulla kuningasta. Hänet eristettiin kaikista perheenjäsenistään ja alettiin "uudelleenkouluttaa" tasavaltalaismieliseksi Antoine Simonin toimiessa hänen käännyttäjänään. Tähän koulutukseen kuului väkivaltaa ja henkistä painostusta, kiduttamista ja hakkaamista. Hänelle juotettiin usein alkoholia, sekä pakotettiin opettelemaan "[[La Marseillaise]]", kiroamaan vanhempansa sekä uskomaan ettei hänen äitinsä välittänyt hänen kohtalostaan. LudwigiaLudvigia uhkailtiin usein giljotiinilla, jonkaminkä seurauksena hän pyörtyili. Antoine Simonin erottamisen jälkeen Louis eristettiin kuudeksi kuukaudeksi salaiseen kammioon ilman ihmiskontakteja. Ludvig kuoli kertomusten mukaan [[tuberkuloosi]]in ollessaan kymmenvuotias. Vankilassa ruumiille tehtiin ruumiinavaus ja hänen ruumissaan todettiin kasvaimia ja rupia, merkkejä piiskauksesta ja väkivallasta sekä aliravitsemuksesta. Kuninkaallisen perinteen mukaisesti hänen sydämensä säilöttiin. Kruununprinssiä tutkinut lääkäri Philippe-Jean Pelletan salakuljetti ja säilöi sydämen. Ludvigin ruumis heitettiin joukkohautaan.
Hänen muistoaan kunnioittaen [[Ludvig XVI]]:n veli Louis-Stanislas-Xavier eli [[Ludvig XVIII]] otti kuninkaaksi päästyään 1814 järjestysluvun XVIII.
