Wikipedia

Ero sivun ”Latvialaiset” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
{{työstetään}}
{{Kansat
| kansa = Latvialaiset
Rivi 9 ⟶ 8:
}}
 
'''Latvialaiset''' eli '''lätit''' ({{k-lv|latvieši}}) ovat [[Latvia]]ssa asuva etninen ryhmä. Siirtolaisuuden vuoksi latvialaisia asuu runsaasti myös muun muassa [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]] ja [[Länsi-Eurooppa|Länsi-Euroopassa]]. Saksalaiset kutsuivat latvialaisia nimellä ''lette'', josta juontaa juurensa suomen kielen ''lätti''-sana. Latvialaiset puhuvat [[äidinkieli|äidinkielenään]] [[latvian kieli|latviaa]], joka on [[balttilaiset kielet|balttilainen kieli]]. Monet latvialaiset puhuvat [[venäjän kieli|venäjää]] toisena kielenään, koska kielellä oli virallinen asema Latvian neuvostotasavallassa. Latvialaisten kulttuuriin on vaikuttanut se pitkä aika, jolloin he elivät saksalaisten ja venäläisten alaisuudessa. Puolalainen kulttuuri on myös jättänyt jälkensä etenkin [[Latgale]]en, jossa katolisella uskolla on vahva asema. Muut latvialaiset ovat pääosin luterilaisia. Lisäksi pieni osa latvialaisista kuuluu ortodoksiseen kirkkoon.
 
==Historia==
[[kuva:Baltic_Tribes_c_1200.svg|190px|thumb|oikea|Baltilaiset heimot 1200-luvulla]]
===Kivikausi===
Ensimmäiset ihmiset tulivat Latviaan noin 10&nbsp;500 vuotta sitten. Tältä ajalta on löydetty nuolenkärkiä, kaapimia ja erillaisia teräaseita.- Ensimmäiset asukkaat elivät metsästyksellä ja keräilyllä. Erityisen tärkeä asema riistana oli [[peura]]lla.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 4-7</ref> Pohjois-Euroopan laajin tunnettu kivikautinen hautausalue on löydetty [[Mazsalaca]]n kaupungin lähettyviltä Pohjois-Latviasta. Paikka on noin 7&nbsp;000 vuotta vanha.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mazsalaca.lv/public/pilseta/vesture/ | Nimeke = Vēsture | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Mazsalaca | Viitattu = 18.7.2010 | Kieli = {{lv}} }}</ref> Ilmaston lämmetessä metsien määrä lisääntyi ja riistalajien määrä kasvoi. Eniten metsästettiin hirveä, majavaa ja villisikaa. Ensimmäiset merkit kalastuksesta ovat peräisin mesoliitiselta kivikaudelta.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 7-8</ref> Neoliittisella kaudella Latviaan levisi niinsanottu Narvan kulttuuri. Myöhemmin alueelle tuli vielä kampakeraaminen kulttuuri ja myöhäisneoliittisella kaudella vielä venekirveskulttuuri. Kampakeraamisen kulttuurin myötä väestö kasvoi merkittävästi. Myöhäisneoliittiselta kaudelta on jälkiä laajamittaisesta sodankäynnistä eri yhteisöjen kesken. Löydöksiin ilmaantui sotakirves ja asutukset alettiin ympäröidä puunrungoista rakennetuilla suoja-aidoilla.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 23-27</ref>
 
Latvialaiset polveutuvat useista eri balttilaisista heimoista, jotka alkoivat asuttaa nykyistä Latvian aluetta noin 2000 vuotta sitten. Neljä historiallista latvialaista heimoa olivat [[latgallit]], [[semigallit]], [[kuurit]] ja [[selonit]]<ref name="The Latvians: a short history">Andrejs Plakans. The Latvians: a short history[http://books.google.com/books?id=Ad3-xvwdjE4C&pg=PP1&dq=Latvians&hl=fi#v=onepage&q=&f=false]</ref>. Tämä heimojako syntyi luultavasti 800-luvulla. Latvialaiset olivat pääosin pakanoita, kunnes [[Saksalainen ritarikunta]] valloitti heidän alueensa [[Ristiretket Baltiaan|Baltian ristiretkien]] aikana 1100-1200-luvuilla. Saksalaiset perustivat vuonna 1201 [[Riika|Riian]] kaupungin, josta kehittyi itäisen kaupankäynnin keskus. 1500-luvulla suuri osa latvialaisista kääntyi luterilaiseen kirkkoon, mutta [[Latgale]]n alueen latvialaiset pysyivät katolilaisina. Saksalaiset menettivät otteensa Latviasta 1500-luvun lopulla ja Latvian alueet päätyivät [[Ruotsi]]n ja [[Puola]]n hallintoon. Latvian kielellä julkaistiin katolilainen katekismus vuonna 1585 ja luterilainen vuonna 1586. Vuonna 1721 Ruotsi luovutti alueensa Latviassa [[Venäjän keisarikunta|Venäjä]]lle, Puola luopui alueistaan 1772 ja [[Kuurinmaan herttuakunta]] liitettiin Venäjään 1795.<ref name="One Europe, many nations: a historical dictionary of European national groups">James Minahan.One Europe, many nations: a historical dictionary of European national groups s. 401 [http://books.google.com/books?id=NwvoM-ZFoAgC&pg=PA401&dq=Latgalians&hl=fi#v=onepage&q=Latgalians&f=false]</ref>
===Varhaismetallikausi===
[[Varhaismetallikausi]] kattaa pronssikauden 3&nbsp;500-2&nbsp;500 vuotta sitten, sekä varhaisimman rautakauden 2&nbsp;500-2&nbsp;100 vuotta sitten.Näinä kausina alueelle levisivät pronssi- ja rautaesineet, mutta raaka-aineiden puuttuessa puiset ja luiset esineet säilyivät yleisinä. 2&nbsp;200 vuotta sitten maanviljelystä ja karjankasvatuksesta tulivat tärkeimmät elinkeinot. Maanviljely kehittyi merkittävästi kaskeamisen myötä. Pronssikauden keskivaiheilla alettiin rakentaa linnavuoria eli linnoitettuja asutuksia, mikä viittaa olojen rauhattomuuteen. Linnavuorilta on löydetty merkkejä pronssin valmistuksesta. Sitä tuli oman tuotannon lisäksi myös Etelä- ja Keski-Euroopasta, mutta myös Skandinaviasta. 500-luvulla Latviaan levisivät rautaiset esineet.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 30-37</ref>
 
Venäjän vallan aikana saksalainen yläluokka pääsi jälleen valtaan ja latvian kielen käyttö kouluissa kiellettiin. Latvialaisten kansallinen herääminen alkoi 1850-luvulla Tarton ja Pietarin yliopistoissa opiskelleiden keskuudessa. Monet kansallisen heräämisen alkuvaiheen johtohahmot olivat saksankielisiä. Saksalainen yläluokka nimitti letofiilejä eli latvialaismielisiä pilkallisesti nuorlatvialaisiksi, mikä yleistyi myöhemmin koko liikkeen nimeksi.<ref name="LHJK">{{Kirjaviite | Tekijä=Marjo Mela ja Lembit Valba | Nimeke=Latvian historiaa ja kulttuuria | Selite= | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Rozentāls-seura | Vuosi= | Tunniste=ISBN 951-986-71-1-2}}</ref> [[Latvian vapaussota]] käytiin vuonna 1918 ja se päätyi vuonna 1920. Latvia menetti itsenäisyytensä 1939 jolloin [[Neuvostoliitto]] miehitti maan. 100 000-150 000 latvialaista kyyditettiin [[Siperia]]an vuosien 1940-1953 aikana. Arviolta 300 000 latvialaista kuoli [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana. Latvialaisten osuus maan väestöstä laski vuoden 1940 75% prosentista 57 prosentiin vuoteen 1957 mennessä. Maahan muutti suuria määriä Neuvostoliiton muita kansalaisuuksia, suurimpana ryhmänä [[venäläiset]]. Latvia itsenäistyi Neuvostoliitosta 1991.<ref name="One Europe, many nations: a historical dictionary of European national groups" />
===Rautakausi===
Rautakauden alussa on merkkejä väestön kasvamisesta edelleen. Kylissä asuvien määrä kasvoi ja toisaalta linnavuorissa asuvien määrä väheni.Myöhäisellä rautakaudella aloitettiin varsinaisten linnoitusten rakentaminen. Rautakaudellaalkoivat vakiintua erillaiset pienet itsenäiset alueet, joilla oli omat johtajansa.Latvian erillaiset kulttuuriryhmät alkoivat muodostua varhaisella rautakaudella. Ne saatettiin erottaa toisistaan ennen historiallista aikaa lähinnä erillasiten hautatapojen perusteella. Vidzemen, Kuurinmaan ja atgalen pohjoisosat olivat ilmeisesti itämerensuomalaisen väestön asuttamia, kun taas Väinäjoen eteläpuoli ja osa Latgalea oli balttien asuttamaa. <ref>Mela ja Valba 2005, s. 41-52</ref> 400-800 -luvuilla Latvian alueella alettiin tuottaa laajemmassa mittakaavassa rautaesineitä. 500-luvulla maanviljelyksen käyttöön tuli aura. Metsästyksen ja kalastuksen tärkeys väheni huomattavasti ja ne muuttuivat sivuelinkeinoiksi. Väinäjoki toimi yhteydenpidossa Dneprin alueiden balttei´hin, joiden alueelle alkoi levitä slaaveja. Kiinteät yhteydet olivat myös Viroon ja Itämeren kaakkoisrannikoille. 500-luvusta alkaen Latviaan tuli uusia asukkaita, jotka asettuivat asumaan itämerensuomalaisten alueelle Vidzemessä ja Latgalessa. Lisäksi kuurit työntyivät entistä pohjoisemmaksi Kuurinmaalla. Yhteisöjen välillä käydyt sodat lisääntyivät entisestään.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 54-59</ref> Myöhäisrautakaudella Latvian alueen asukkaat järjestyivät niinsanotuiksi muinaismaakunniksi, mikä oli korkein härjestäytymisen aste 1200-luvulle saakka. Alueiden johtajista käytettiin monissa lähteissä latinan kielistä nimitystä ''rex'', eli kuningas. Maakuntia johti paikallisten mahtisukujen keskuudesta valittu vanhin.<ref>Alenius 2000, s. 24-27</ref>
 
===Keskiaika===
Saksalaisten kiinostus Baltian alueeseen alkoi 1100-luvulla. Ensiksi saapuivat kauppiaat, mutta heidän perässään tluivat paikallisten käänyttämiseen tähtäävät papit ja munkit. Kauppiaat ja papit saapuivat aluksi Väinäjoen suulle ja sieltä sisämaahan liiviläisten alueelle. Koska liiviläiset kohdattiin ensimäisenä yleistyi Liivinmaa termi tarkoittamaan myöhemmin koko aluetta. [[Riika|Riiasta]] tuli valloittajien keskus sen jälkeen kun se perustettiin vuonna 1201. Latvialaisten alistaminen kävi suhteessa esimekiksi virolaisiin suhteelisen helposti. Latgalen itsenäiset maakunnat alistettiin 1210-luvulla. Kalparitaristo oli vuonna 1209 hyökännyt Latgallien merkittävimmän johtajan [[Visvaldis]]in kimppuun liittouduttuaan ensin usean alempiarvoisen paikallisen kanssa. Ritaristo tuhosi Visvaldsin linnan Jersikassa sekä sitä ympäröineen kaupungin. [[Albert von Buxhövden]] tarjosi Visvaldikselle mahdollisuutta ryhtyä vasalliksi, mihin tämä suostuikin. Visvald sai alueensa takaisin, mutta jo 1214 Albert pakotti tämän luopumaan niistä. Vuoden 1210 vaiheilla Albert kukisti [[Viestards]]in johtamat [[semgallit]], joista suuri osa pakeni Liettuaan. Vähitellen alistettiin myös kuurit. Kun latvialaiset oli kukistettu heitä käytettiin vielä itsenäisiä virolaisia vastaan. Latvialaisten ja muidenvalloitettujen kansojen maat jaettiin Kalparitariston ja piispanistuimen kesken. 1400-luvulla otettiin käyttöön maaorjuus, kun kasvaneesta viljan honnasta pyrittiin hyötymään mahdollisimman paljon. [[Liivinmaan sota|Liivinmaan sodan]] aikana ritarikunta hajosi ja sen Latviassa omistamista alueista tuli osa Puola-Liettuaa, lukuun ottamatta vuonna 1561 perustettua [[Kuurinmaan herttuakunta]]a, joka säilytti eriasteien itsemääräämisoikeuden vuoteen 1795 saakka.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 64-67</ref>
 
===Ruotsin vallan aika===
Ruotsi valloitti Latvian pohjoispuoleiset osat Puolalta vuonna 1629. Puolan alaisuuteen jäi Kuurinmaan herttuakunta ja Latgallian voivodikunta. Vuosien sotimisen jälkeen 1620-luvulla Latviassa oli enää arviolta 200&nbsp;000 asukasta, kun vielä 1500-luvulla asukkaita oli ollut arviolta 400&nbsp;000. Ruotsin valloittamalla Liivinmaalla oli noin 50&nbsp;000 latvialaista, Latgalessa suurin piirtein saman verran ja sodasta vähiten kärsineellä Kuurinmaalla noin 100&nbsp;000. Eniten kuolleisuutta aiheuttivat ruttoepidemiat 1500-luvun lopussa ja 1600-luvun alussa. Taudit levisivät nopeasti sotapakolaisten mukana.<ref>Alenius 2000, s. 105-108</ref> Ruotsin valtiovallalla oli enemmän sananvaltaa Liivinmaalla, kuin Ruotsiin vapaaehtoisesti liittyneessä Viron provinsissa. Ruotsin valtio heikensi saksalaisen aatelin valtaa alueella pyrkiessään liittämään alueen kiinteämmin Ruotsiin. Ruotsi alkoi läänittää Liivnmaan alueita muutamalle Ruotsalaiselle maaseutuaateliselle. Parilla kymmenellä ruotsalaisella oli lopulöta hallussaan yli puolet Liivinmaan peltoalasta. Läänitystilat kuitenkin peruttiin 1680-1690-luvuilla.<ref>Alenius 2000, s. 110-113</ref>
 
==Kulttuuri==
Latvialaiseen kulttuuriin on vaikuttanut vahvasti sekä luterilainen että katolilainen kirkko. Myös maan eri hallitsijat ovat jättäneet omia kulttuurin piirteitään jälkeensä. Neuvostoliiton aikana monet latvialaiset erosivat kirkosta. Suurin osa kirkkoon kuuluvista latvialaisista kuuluu luterilaiseen kirkkoon, latgallit ovat pääasiassa katolilaisia. [[Herrnhutilaisuus]] vaikutti paljolti latvialaisen kirjallisuuden ja kulttuurin kehittymiseen 1800-luvun kansallisen heräämisen aikana<ref name="One Europe, many nations: a historical dictionary of European national groups" />.
===Perinteiset elinkeinot===
Latvialaisten pääelinkeino feodaaliajan lopulle saakka oli maanviljely, jonka jälkeen karjanhoidon merkitys kasvoi merkittävästi. Kaskiviljelys vaihtui varsinaiseen peltoviljelyyn 1000-luvulla. Myöhemmin otettiin käyttöön kesantpjärjestelmä ja 1500-luvulla kolmivuoroviljely. Kun moisiot muodostettiin 1500-luvulla ne alkoivat tuottaa maataloustuotteita arkkinoille. Talonpojat tuottivat niitä itselleen sekä maksaakseen veronsa moisioille. Viljellyt kasvit olivat 1700-luvulle saakka pääasiassa viljaa, palkokasveja, pellavaa tai hamppua. Peruna tuli käyttöön 1700-luvulla. Kaupunkien asukasluvun kasvu 1700- ja 1800-luvuilla nosti liha- ja maitotuotteiden markkinoita.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 178-179</ref>
 
Kalastuksella oli yleensä toisijainen asema, sitä harjoitettiin maatalouden ohella. Kalaa pyydettiin lähinnä omaan käyttöön vaikkakin pieni osa siitsaatettiin myös myydä. Arvokaloihin keskittyneitä kalastajia oli suhteelisen vähän. 1600-luvulta lähtien Kuurinmaan ja Zemgalen moisioissa otettiin käyttöön kalalammikoita, joissa kasvatettiin etenkin katppeja. Metsästys oli kalastuksen tavoin toisijaisessa asemassa. 1500- ja 1600-luvulla moisionomistajat omivat metsästysoikeuden itselleen. Tällöin muodostui myös moisioille työskentelevien metsämiesten ammattikunta, jotka hankkivat riistaa moisioille. He saivat talonpojista poiketen kantaa asetta ja heidät oli vapautettu moision veroista.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 181-182</ref>
 
Käsityöläisammatit syntyivät jo feodaaliajan alussa. Jotkut käsityöläiset asettuivat kaupunkeihin ja saivat koko elannonsa käsityöläisyydestä, mutta monet heistä harjoittivat käsityöläisammatteja maanviljelyksen ohella. Käsityöläiset työllistyivät esimerkiksi kuitujen, puun ja metallin jalostuksessa. Tekstiilituotteiden valmistus oli yksi kehittyneimmistä käsityöläisammateista. 1700-luvulla kutojien keskittymiä syntyi etenkin pellavan viljelykseen keskittyneille paikkakunnille.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 179-181</ref>
 
===Asuminen===
Vanhga latvialainen asumismuoto on kylä, johon kuului tyypillisesti kolmesta useaan kymmeen taloa. Vidzemessä, Kuurinmaalla ja Kurzemessa tyypillinen kyläasutus hajosi ja asukkaat siirtyivät yksittäistaloihin. Kylämalli säilyi Latgalessa, missä oli enimmäkseen pientiloja. Asumukseen kuului sen asukkaan varallisuudesta riippuen vaihteleva määrä rakennuksia. Vanhin talonpoikaistalon tyyppi on savupirtti, joka oli yksihuoneinen tupa. Tämän tapaisia rakennuksia säilyi 1800-luvulle saakka. 1100-luvulla yleistyi kaksiosainen asumistilaan ja keittiöön jaettu asuinrakennusTalot voitiin jakaa Itä- ja Länsi-Latvialaiseen malliin muunmuassa uunin rakenteen ja eteisen käyttötavan mukaan. Talojen sisustus oli tyypillisesti yksinkertainen. Tärkein sija talossa oli liedellä, jota käytettiin ruuan valmistukseen että talon lämmitykseen. 1800-luvulle asti suurimmassa osassa taloista ei ollut savupiippua, vaan savu poistettiin ovien ja ikkunoiden kautta. Savupiippujen myötä avoliedet korvautuivat muuratuilla uuneilla.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 183-187</ref>
 
===Vaatetus===
Latvialaisten vaatteet on tehty perinteisesti villasta ja pellavasta pohjoisten ilmasto-olosuhteiden takia. Varhaisesta vaatetuksesta on löydetty aineistoa hautalöydöistä. Kudontataito oli pitkälle kehittynyttä jo varhaisfeodaalisella ajalla. Varsinkin ylimystön haudoista tehdyt löydökset ovat hyvinkin runsaita ja esimerkiksi erillaiset korut olivat yleisiä. Löytöjen määrä vähenee saksalaisvalloituksen jälkeen, jolloin latvialainen yläluokka katosi. 1200- 1500-lukujen vaatetuksesta tiedetään hyvin vähän. 1500-luvulta 1700-luvulle aineistoa on Saksassa ja Hollannissa julkaistuissa vaatealbumeissa, sekä matkailijoiden kertomuksissa. Tuolloin pukeutumista rajoitti ylimystön pyrkimys säilyttää säätyjen väliset pukeutumiseot lakien avulla. Koska talonpoikien liikkuminen alueelta toiselle oli hyvin vaikeaa eri Latvian alueilla kehittyi omalaatuisia pukeutumismalleja. Vaikutuksia tuli kuitenkin usein muilta alueilta siirrettyjen vieraiden kansanryhmien mukana. Esimerkkinä tädtä [[kreevinit]], jotka jättivät jälkensä Zemgaleen. Talonpoikien vaatetus voitiin jakaa arki- juhla- ja pyhävaatetukseen.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 187-193</ref>
 
===Uskonto===
Latvialaiset ovat uskonnoltaan pääosin [[luterilaiset|luterilaisia]] ja [[katolilaiset|katolilaisia]]. Katoliliasuus on keskittynyt etenkin itäiseen Latgalen maakuntaan, jonka väestöä kutsutaan myös [[latgallit|latgalleiksi]]. Lisäksi pienempiä katolilaisia vähemmistöjä on muuallakin Latviassa, esimerkkinä [[suitit]] Kuurinmaalla. Kristinusko saapui nykyiseen Latviaan todennäköisesti jo ennen 1000-lukua itäiseen Latviaan. Kristinuskosta oli tullut [[Kiovan Venäjä]]n valtionusko vuonna 988. [[Ludza]]ssa on ollut ortodoksinen kirkko 1170-luvulta ja [[Jersika]]ssa oli vielä 1200-luvun alussa useita kirkkorakennuksia. Läntinen kirkko tuli maahan saksalaisten mukana. Ensimmäinen läntinen kirkko rakennettiin 1180-luvulla liiviläisten alueelle. [[Ristiretket Baltiaan|Baltian ristiretkien]] jälkeen itäisen kirkon merkitys väheni ja läntisen kasvoi. Riiasta tuli alueen uskonnollinen keskus, sinne rakennettiin useita kirkkoja ja 1400-luvulla sen väestöstä 1,2% oli papistoa tai munkkeja.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 134-135</ref>
 
Martti Lutherin aloittama reformaatio levisi Liivinmaalle 1521 ja sen tärkeimmät ajajat kuuluivat saksalaisiin. Luterilainen kirkko aloitti toimintansa samana vuosikymmenenä Riiassa. Saksalainen ritarikunta ja piispat alkoivat menettää ylivaltaansa ja Liivinmaa ajautuikin lopulta kaaokseen. [[Liivinmaan sota|Liivinmaan sodassa]] muut maat valloittivat Liivimaan alueet. [[Puola-Liettua]] otti haltuunsa nykyisen Latvian alueen. Puolalaiset yrittivät tehdä tyhjäksi uskonpuhdistuksen ja he ajoivat alueelle takaisin katolilaisen kirkon menettämää asemaa. Katolilaisuus juurtuikin takaisin etenkin maaseudulle, kun taas kaupungeissa luterilaiset pitivät uskonsa. Luterilaisuus levisi Kuurinmaalle herttua Gotthard Kettlerin valtakaudella, joka teki luterilaisesta kirkosta herttuannan valtionkirkon. Ruotsin vallattua alueen 1629 alkoi taas luterilaisen kirkon voittokulku. Latgale pysyi Puolan yhteydessä eikä näin joutunut luteriaisuuden vaikutuksen alaiseksi. Venäjän vallattua alueen [[Suuri Pohjan sota|suuren Pohjan sodan]] jälkeen alueelle taattiin uskonvapaus luterilaisille. 1700-luvulla Latviaan levisi [[pietismi]], joka ei saanut juurikaan kannatusta, mutta loi pohjan [[Herrnhutilaisuus|herrnhutilaiselle]] herätykselle. Ensimmäiset Herrhutin lähetit tulivat alueelle 1729. Liike kiellettiin vuonna 1743 papiston ja viranomaisten vastustuksen takia, mutta maanalaista toimintaa jatkettiin. Vuonna 1817 herrnhutilaiset saivat taas toimintavapauden. Toimintaan kohdistettu teologinen kritiikki johti kuitenkin liikkeen surkastumiseen.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 137-145</ref>
 
1840-luvulla Latviassa ja myös Virossa lähti liikkeelle huhu että ortodokiseseksi kääntyminen voisi parantaa mahdollisuuksia maan saamiseen. Noin 45&nbsp;000 latvialaista liittyi ortodoksieen kirkkoon. Kun asialla ei ollutkaan vaikutusta maan saamiseen noin neljännes palasi luterilaisuuteen. 1800-luvun puolivälistä alkaen Latviaan levisi myös [[baptismi]], joka vaikutti etenkin Kuurinmaalla. Latvialaisten kansallisen heräämisen myötä luterilaisen kirkon piirissä nousi ajatus kansankirkosta. Luterilaista kirkkoa perinteisesti hallinnut saksalaispapisto alkoi menettää otettaan. Huolimatta tästä kehityksestä kristinusko joutui kritiikin kohteeksi etenkin uuden vasemmistolaisen aatteen kannattajien taholta. Kristillinen tapakulttuuri väheni etenkin vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen. Tämän jälkeen kirkon sisällä nousi myös sisäisiä ristiriitoja liberaalien runnustuksellisten välillä. Vuonna 1930 latvian väestöstä luteriaisia oli 56%, katolilaisia 24% ja ortodokseja 5%. Katolilaisista etnisiä latvialaisia oli 75% ja ortodokseista 30%. Luterilaiset olivat valta-asemassa Vidzemessä, Kuurinmaalla ja Zemgalessa, kun taas katolilaiset ja ortodoksit asuivat pääasiassa Latgalessa, jonka asukkaista vain pieni osa oli luterilaisia. Luterilaisen kirkon asema enemmistön kirkkona vakiintui ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta se tosin jakautui latvialaiseen ja saksalaiseen kirkkon.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 147-150</ref>
 
{{kesken}}
Neuvostoliiton miehitettyä Latvian vuonna 1940 rajoitti voimakkaasti kirkon toimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi Latvian ylioiston teologinen tiedekunta lakkautettiin. Monet papit kyyditettiin leireille vuoden 1941 kyyditysten aikana. Saksan miehitettyä Latvian kirkko joutui salaisen poliisin valvonnan alle. Neuvostoliiton vallatessa Latvian uudelleenmonet latvialaiset ja yli puolet luterilaisen kirkon papistosta pakeni länteen. Suhtautuminen kirkkoon oli kuitenkin lieventynyt Neuvostoliitossa ja voimaan astui esimerkiksi kulttivapaus. Tästä huolimatta esimerkiksi luterilaisia kirkkoja suljettiin Latviassa noin 90. Katolilainen kirkko selviytyi neuvostoajasta paremmin kuin luterilainen. Kirkon elpyminen alkoi 1980-luvulla Neuvostoliiton avautumisen myötä.Elpyminen kiihtyi entisestään Latvian itsenäistymisen myötä. Politiikkaan kirkko tuli kristillisen puolue ''Prima patijan'' eduskuntaan nousun myötä.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 159-172</ref>
 
==Katso myös==
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Latvialaiset”