Ero sivun ”Muinaisnorja” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p kh
Rivi 7:
== Muinaisnorjan kehitys ja vaiheet ==
 
Muinaisnorja polveutui [[kantaskandinaavi]]n kielestä noin 700-luvun tietämillä ja kehittyi sittemmin nykyisiksi skandinaavisiksi kieliksi [[Viikinkiaika|viikinkiajan]] jälkeen. Muinaisnorja jakaantui itäiseen ja läntiseen päämurteeseen, joista itäisestä polveutuivat nykyisten [[Ruotsi]]n ja [[Tanska]]n alueella puhutut kansankielet, ja läntisestä murteesta suurin piirtein nykyisten [[Norja]]n ja [[Islanti|Islannin]] kansankielet. Islantilaisista [[keskiaika]]isista kirjoituksista voidaan havaita kielen polveutuvan muinaisnorjan läntisestaläntisestä murrehaarasta. Rajat eivät kuitenkaan ole täysin selkeät. Itäisestä murteesta on havaintoja Norjan itäosissa, ja läntisestaläntisestä murteesta Ruotsin länsiosista. Lisäksi [[Gotlanti|Gotlannissa]] puhuttiin omaa kielimuotoaan ([[gutniska]]), joka yleensä lasketaan kolmanneksi muinaisskandinaavin päämurteeksi. Siinä on piirteitä sekä itä- että länsimurteista, ja se kehittyi omana murteenaan. Sitä ei pidä sekoittaa [[Gootin kieli|gootin kieleen]], joka kuuluu [[Itägermaaniset kielet|itägermaaniseen]] ryhmään. Tämä kielimuoto sammui [[Krim|Krimillä]] 1700-luvulla.
 
Vuosilta 800–1250 Skandinaviasta tunnetaan tekstejä ([[Latinan kieli|latinan]] ohella) pääasiassa muinaisnorjaksi ja muinaisislanniksi, joiden väliset erot ovat hiuksenhienot. Tämän vuoksi esimerkiksi englanninkieliset termit ’Old West Norse’, ’Old Icelandic’ ja ’Old Norwegian’ lasketaan usein synonyymeiksi. Joskus tähän synonyymilistaan ajatellaan kuuluvaksi myös itse Old Norse. Laajimmat kirjalliset näytteet 1100–1200-lukujen skandinaavisesta kielestä edustavat juuri sen läntistä muotoa eli muinaisnorjaa. On myös arvioitu, että muinaisnorjan, [[Muinaisenglanti|muinaisenglannin]], muinaissaksin ja [[alasaksa]]n puhujat kykenivät ymmärtämään toisiaan ongelmitta.
Rivi 19:
Nykykielistä islanti muistuttaa eniten muinaisnorjaa. Islannin [[Oikeinkirjoitus|kirjoitustapa]] pohjautuu muinaisnorjan kirjoitustapaan, ja vielä nykyislanninkin puhujat kykenevät ymmärtämään kirjoitettua muinaisnorjaa. Suurimmat erot ovat sanojen kirjoitustavassa ja sanajärjestyksessä. Sanojen ääntäminen on kuitenkin ajan kuluessa muuttunut yhtä paljon kuin muissakin skandinaavisissa kielissä.
 
Syntaksin kannalta puhutaan myös ”mannerskandinaavista” (engl. ''Continental Scandinavian'') erotuksena ”saariskandinaavista” (''Insular Scandinavian''). Edelliseen kuuluvat norjan, ruotsin ja tanskan kielet, jälkimmäiseen fäärin ja islannin kielet. Toisinaan luetaan [[Uusnorja|Uusnorjauusnorja (Nynorsknynorsk)]] ”saariryhmään” koska murteet, joihin se pohjautuu, ovat lähempänä läntistä muinaisnorjaa. [[Kirjanorja|Kirjanorja (Bokmålbokmål)]] kuuluu tässä jaossa edelleen ”mannerryhmään”.
 
== Aiheesta muualla ==