Ero sivun ”Huhtikuun 9. päivän tragedia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 11:
Huhtikuun 8. päivän iltana kenraalieversti [[Igor Rodionov]], Transkaukasuksen sotilaspiirin komentaja, käski joukkonsa liikkeelle. Hetkiä ennen neuvostojoukkojen hyökkäystä Georgian patriarkka [[Ilia II]] puhui mielenosoittajille, ja pyysi heitä lähtemään Rustavelis gamzirilta ja hallituksen rakennuksen lähistöltä alueen lähelle ilmestyneiden neuvostopanssarivaunujen tuoman vaaran vuoksi. Mielenosoittajat kieltäytyivät hajaantumasta. Paikalliset georgialaiset miliisiyksiköt riisuttiin aseista juuri ennen operaatiota. 9. huhtikuuta kello 3.45 neuvostotankit ja joukot kenraali [[Aleksandr Lebed]]in komennuksessa ympäröivät mielenosoittajien alueen. Joukot saivat kenraalieversti Rodionovilta käskyn hajauttaa mielenosoittajat kadulta käyttäen kaikkia mahdollisia keinoja.<ref name="lop">New Nations Rising: The Fall of the Soviets and the Challenge of Independence, Nadia Diuk, Adrian Karatnycky</ref>
Neuvostojoukkojen pampuin ja metallilapioin aseistautunut erillisosasto lähestyi mielenosoittajia ja ympäröi heidät kaikilta puolilta, jättäen vapaaksi vain kapean alueen vetäytymiseen. Sotilaat alkoivat hyökätä mielenosoittajia kohti lyöden heitä metallilapioilla.<ref name="lop"/> Yksi tällaisten hyökkäysten uhri oli 16-vuotias tyttö, joka yritti paeta lähestyviä sotilaita mutta joka ajettiin hallituksen rakennuksen portaiden lähelle ja tapettiin lapioniskuilla päähän ja rintaan. Tytön äiti, joka myös haavoittui, raahasi hänet pois. Kyseinen hyökkäys taltioitiin videolle kadun vastapäisen rakennuksen parvekkeelta; rakennusta käytettiin myöhemmin [[Anatoli Sobtšak|Sobtšakin]] tutkimuksissa tapahtumien jälkipyykin aikana. Tutkimusraportti vahvisti myöhemmin neuvostojoukkojen samankaltaiset hyökkäykset 19 muuta naista kohtaan.<ref name="lop"/> Raportin mukaan mielenosoittajia vastaan käytettiin myös myrkkykaasua, joka johti oksenteluun, hengitysongelmiin ja halvauksiin.<ref name="nvs26-7">Nationalist Violence and the State: Political Authority and Contentious Repertoires in the Former USSR, Mark R. Beissinger Comparative Politics, Vol. 30, No. 4 (Jul., 1998), pp. 26-27.</ref>
20 henkeä, pääasiassa nuoria tyttöjä ja vanhoja naisia, kuoli ja yli 4 000 henkeä loukkaantui myrkkykaasun sekä pamppujen ja lapioiden iskujen aiheuttamien vammojen vuoksi.<ref>Georgia: A Sovereign Country in the Caucasus Roger Rosen, p. 89</ref> Aseistariisutut miliisit yrittivät evakuoida paniikkiin joutuneita ihmisiä, mutta opposition journalistien salaa kuvaama video näyttää, että sotilaat eivät sallineet lääkärien auttaa loukkaantuneita, ja sotilaat hyökkäsivät myös ambulanssien kimppuun.<ref>Defending the Border: Identity, Religion, And Modernity in the Republic of Georgia (Culture and Society After Socialism), Mathijs Pelkmans pp. 127-39</ref> Videolle saatu kuva panssarivaunua tikulla hakkaavasta nuoresta miehestä muodostui Georgian neuvostovastaisen liikkeen symboliksi.<ref>Georgia: In the Mountains of Poetry, Peter Nasmyth, p 18 </ref>
10. huhtikuuta neuvostohallitus antoi lausunnon, jossa se syytti mielenosoittajia aiheutuneista levottomuuksista ja julkisen turvallisuuden vaarantamisesta. Seuraavana päivänä Georgian televisio näytti väkivaltaisesti kuolleiden 19 naisen ruumiit, osoittaen neuvostosotilaiden toimineen äärimmäisen julmasti ja että menehtyneiden naisten kasvoja oli vaikea tunnistaa kasvojen vammojen ja päähän kohdistuneiden iskujen vuoksi. Neuvostohallitus syytti mielenosoittajia 20 henkilön kuolemasta, ja väitti mielenosoittajien talloneen toisiaan paniikissa heidän vetäytyessään sotilaiden tieltä.<ref>Georgia: In the Mountains of Poetry, Peter Nasmyth, p 18 </ref> Tästä huolimatta Anatoli Sobtšak, neuvostokongressin jäsen, aloitti parlamentaarisen tutkimuskomission huhtikuun 9. päivän tapahtumista. Tutkimuksen valmistumisen jälkeen komissio tuomitsi puna-armeijan toimet. Komission raportti teki sotilaallisen voimankäytön mielenosoittajia vastaan Neuvostoliitossa vaikeammaksi. Sobtšakin raportti esitti yksityiskohtaisen kertomuksen rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan käytetystä väkivallasta ja suositti tapahtumiin syyllisten sotilashenkilöiden asettamista syytteeseen.<ref
== Jälkipyykki ==
| |||