Ero sivun ”Nuoli” versioiden välillä

193 merkkiä lisätty ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Nuolen tyvipäässä on yleensä '''nokki''' eli erillinen, muovinen kappale, jossa on hahlo jousenjännettä varten. Nokki voidaan tehdä myös erillisenä kappaleena sarvesta tai viilata hahlo suoraan varren puuhun vahvistaen se rihmauksella tai voidaan käyttää sarvisäleestä puisen varren loveen liimalla kiinnitettyä vahviketta.
 
Nokin etupuolella sijaitsevat sulat, jotka usein kiinnitetään hieman vinoon, jolloin ne saavat nuolen pyörimään pituusakselinsa ympäri pitäen sen suunnassaan lennon aikana. Luonnonsulat aiheuttavat luonnollisen koveruutensa ansiosta tämän saman ilmiön, ns. '''rotaatiovakavoinnin''', vaikka ne olisi kiinnitetty suoraankin. Käytettäessä luonnonsulkia on kaikki samassa nuolessa käytettävät sulat otettava linnun samanpuoleisesta siivestä. Sulkia on useimmiten kolme, mutta toisinaan vain kaksi, joskus neljä tai enemmänkin. Alunperin käytettiin yksinomaan luonnonsulkia, mutta nykyään käytetään usein myös muovisia, etenkin kilpa-ammunnassa. Varsijousen nuolissa on käytetty aikoinaan myös puu-, nahka- ja pergamenttisulkia.
 
Käsi- tai varsijousen nuolesta, jossa leikkavan terän sijasta on tylppä, nuijamainen kärki käytetään nimitystä '''vasama''' ( synonyymit '''kolkkanuoli''' ja '''mukkanuoli''' ). Vasamaa käytetään pien- ja turkisriistan metsästyksessä sekä maastoharjottelussa ja sen etuina tässä käytössä on pienempi rikkoutumistodennäköisyys ohiammuttuna, halpuus sekä se, että sen ei ole tarkoitus tunkeutua nahan läpi, jolloin turkis jää ehjäksi. Ammuttaessa esimerkiksi oravaa tai lintua korkealle puuhun vasama ei myöskään terävän nuolen tavoin nauliudu runkoon tai oksiin. Vasaman kohdevaikutus perustuu yksinomaan iskuun, samoin kuin haulikon haulipanoksenkin. Vasaman päät tehtiin ennen kovasta puusta tai hirvensarvesta, nykyään yleensä kumista.
 
 
Rekisteröitymätön käyttäjä