[[Tiedosto:Vytautas the great.jpg|150px|thumb|vasen|Vytautas Suuri.]]
Alunperin liettualaiset tulivat Ukrainaan TemurKultaisen Qutlughin ja Edigun syrjäyttämänordan kaani Tokhtamyshin pyynnöstä. SisäisessäTokhtamys valtataistelussaoli tappionkäynyt kärsinytsodan kaani[[Timur]]ia vastaan ja hävinnyt, jonka takia hän oli nyt paennut Liettuaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Charles J. Halperin | Nimeke =Russia and the Golden Horde: the Mongol impact on medieval Russian history | Vuosi = 1987 | Luku = | Sivu = 56 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Indiana University Press | Tunniste = ISBN 0-253-35033-6 | www = http://books.google.com/books?id=kPwX2dW-V6sC | www-teksti = Google kirjat | Tiedostomuoto = | Viitattu = 22.8.2010 | Kieli = {{en}} }}</ref> Erään mongoliasiakirjan mukaan hän oli vuonna 1393 pyytänyt Vytautasilta apua saadakseen takaisin valta-asemansa. Vastineeksi avusta hän lupasi antaa liettualaisille Rusin alueen herruuden. Vytautas oli jo aiemmin pyrkinyt laajentamaan Liettuan alueita Rusin alueelle edeltäjänsä [[Algirdas]]in tapaan.<ref>Kallio 2009, s. 58</ref> Vytautas suostui Tokhtamyshin avunpyyntöön ja kokosi sotajoukot, johon kuului liettualaisten lisäksi ruseja, puolalaisia, moldovalaisia ja valakialaisia joukkoja. Saadakseen [[Saksalainen ritarikunta|Saksalaisen ritarikunnan]] tuen hän solmi ritarikunnan suurmestari [[Konrad von Jungingen]]in kanssa Salynasin sopimuksen 12. lokakuuta 1389, jolla hän antoi [[Samogitia]]n herruuden saksalaisille. Koottu armeija teki sotaretkiä mongolien alueelle vuosina 1397, 1398 ja 1399. Kahden ensimmäisen sotaretken menestyksen takia Vytautas julisti ristiretken mongoleja vastaan saaden sille silloisen paavi [[Bonifatius IX]]:ltä sille siunauksen.<ref name="Kallio 2009, s. 59">Kallio 2009, s. 59</ref>
