Ero sivun ”Tannenbergin taistelu (1410)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 23:
 
==Tasuta==
[[kuva:Deutscher Orden 1410.png|250px|thumb|vasen|Kartta Baltian alueen tilanteesta vuodesta 1260 vuoteen 1410.]]
Liettua oli 1400-luvun vaihteessa kärsinyt tappion mongoleja vastaan [[Vorsklan taistelu]]ssa ja se oli joutunut tätä aijemmin siirtämään Samogitian hallinnan Saksalaiselle ritarikunnalle. Liettuan suuriruhtinas soti ritarikuntaa vastaan vuosina 1401-1403. Ritarikunnan puolella taisteli Liettuan herruutta tavoitellut [[Švitrigala]]. Vuonna 1403 paavi käski ritarikuntaa olemaan hyökkäämättä Liettuaan ja tämän jälkeen solmittiin Raciążin rauhansopimus, jossa Samogitia jäi edelleen ritarikunnan haltuun. Ritarikunta kuitenkin lopetti tukensa Švitrigalalle. Rauhan jälkeen liettualaiset sotivat mongolien kapinaan innoittamia rusilaisia ruhtinaskuntia ja Moskovaa vastaan. Liettualaisten onnistui saamaan takaisin myös ennen Vorsklan taistelua hallitsemansa alueet eteläisessä Rusissa. Kun idässä saatiin rauha voitiin jälleen keskittyä länteen. Ritarikunnan alaisessa Samogitiassa syttyi kapina vuonna 1409 ja Vytautas päätti tukea kapinallisia sotajoukoin. Myös ritarikunnan uhkaama Puola ryhtyi taistelemaan Liettuan puolella. Puolalaiset ja Liettualaiset etenivät ritarikunnan maille kesällä 1410.<ref>Kallio 2009, s. 61</ref>
 
Rivi 29 ⟶ 30:
 
==Seuraukset==
[[kuva:Grunwald bitwa.jpg|270px280px|thumb|vasenoikea|Tannenbergin taistelu. [[Jan Matejko]], [[1878]]. Vytautas maalauksen etualalla punaisessa haarniskassa, Jogaila tuskin erottuen taustalla.]]
Vaikka puolalais-liettualaisia joukkoja johtikin virallisesti Jogaila, niin nähtiin Vytautas taistelun ratkaisijana. Taistelun jälkeen solmittiin Thornin rauha 1. helmikuuta 1411. Ritarikunta luovutti sopimuksella Samogitian Vytautasin ja Jogailan elinajaksi. Kuitenkin kiistat siitä, mitkä alueet olivat osa Samogitiaa johtivat jännitykseen Liettuan ja ritarikunnan välillä. Maakiistat päätyivät Kontanzin kirkollikokoukseen 1414-1418. Vytautas lähetti kokoukseen 1416 kuusikymmentä samogitialaista, jotka valittivat ritariknnan toiminnasta ja väittivät näiden haittaavan alueen kastamista, jonka Jogaila ja Vytautas olivat aloittaneet vuonna 1413. Kirkolliskokous ei ratkaisut maakiistoja, mutta se oli ensimmäinen kerta kun liettualaiset käsittelivät Liettuan asioita Euroopan korkeimmalla poliitisella foorumilla.<ref name="Kallio 2009, s. 62" />