Ero sivun ”Latvian juutalaiset” versioiden välillä

Ensimmäiset vakituiset juutalaiset saapuivat Latviaan 1500-luvulla [[Kuurinman hiippakunta|Kuurinmaan hiippakuntaan]] [[Piltene]]en ja [[Aizpute]]en. Heidät kutsui sinne silloinen Kuurinmaan piispa [[Johann von Münchausen]]. Kuitenkin jo ennen heitä oli nykyisen Latvian alueella liikkunut yksittäisiä juutalaisia kauppiaita, mutta heidän pysyvä asumisensa alueella oli kiellettyä. Kuurinmaalle asettuneet juutalaiset osasivat saksaa ja jiddišiä, ja he olivat yleisesti ottaen sivistyneitä. 1600-luvulla [[Latgale]]en muutti juutalaisia Valko-Venäjältä ja Ukrainasta pakoon vainoja. Latgalea silloin hallinneet puolalaiset sallivat heidän asettua aleelle, ja he tukivat juutalaisten elinkeinoja. Latgalen juutalaiset eivät olleet yhtä koulutettuja kuin Kuurinmaan, ja he puhuivat puolalaista hepreaa. Heidän kulttuurinen keskuksensa oli Vilna, jossa koulutettiin valtaosa rabeista. 1600-luvulla tapahtui myös juutalaisten muuttoa Saksasta edelleen Kuurinmaalle sekä [[Zemgale]]en. [[Kuurinmaan herttuakunta|Kuurinmaan herttuat]] suhtautuivat heihin suvaitsevaisesti sillä juutalaisilla oli yritteliäs maine. He muodostivat pian huomattavan vähemmistön, ja esimerkiksi [[Jelgava]]n kaupungissa joka kymmenes asukas oli juutalainen. Moisioiden omistajat suhtautuivat heihin vihamielisesti, ja he pyrkivät rajoittamaan näiden oikeuksia. Kuurinmaan kaupungeissa juutalaiset saivat asua vain tietyillä kaduilla, ja heitä painostettiin kääntymään kristityiksi ja saksalaistumaan. Kaupankäynti Riiassa oli juutalaisilta kielletty lukuunottamatta niin sanottuja suojelujuutalaisia, joiden piti heidänkin maksaa korkeaa veroa asemastaan. Vuonna 1785 [[Katariina II]] antoi Kuurinmaan juutalaisille luvan muuttaa [[Vidzeme]]n [[Sloka]]n kaupunkiin, jonka asukkaina heillä oli oikeus käydä kauppaa Riiassa.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 391-392391–392</ref>

1850-luvulla juutalaisia koskevaa lainsäädäntöä kevennettiin entisestään, ja heitä alkoi muuttaa Riiaan Puolasta, Valko-Venäjältä ja Liettuasta. Vuonna 1867 Riiassa asui 5&nbsp;254 juutalaista, mutta 1881 heitä oli jo 14&nbsp;222. Juutalaisia oli paljon myös Kuurinmaan ja Zemgalen pienissä kaupungeissa, esimerkiksi [[Tukum]]issa heitä oli 46,5 % väestöstä ja [[Bauska]]ssa 59,4 %. Valtaosa heistä puhui jiddišiä, josta kehittyi Kuurinmaalta oma murteensa. Monet heistä osasivat myös saksaa. Latgalessa juutalaiset siirtyivät enenevässä määrin venäjän kielen käyttöön. 1890-luvulla alkoi juutalaisten muutto Palestiinaan siionismiin kohdistuneen mielenkiinnon kasvaessa. Sionismin suosion kasvun ohella kasvoi myös vallankumouksellisten liikkeiden suosio. Esimerkiksi Riiaan ja Dagavpilsiin perustettiin juutalaisten sosialidemokraattinen unioni. Vuonna 1905 sosialidemokraattinen puolue osallistui yleislakkoon ja mielenosoitukseen, jossa kuoli 73 mielenosoittajaa. 1900-luvun alussa juutalaisten määrä kasvoi entisestään Riian teollistumisen myötä. Vuonna 1914 Latviassa oli jo 190&nbsp;000 juutalaista. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa monet tehtaat evakoitiin ja juutalaiset siirtyivät niiden mukana. Lisäksi vuonna 1915 pakkosiirrettiin noin 50&nbsp;000 juutalaista Zemgalesta ja Kuurinmaalta Ukrainaan.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 392-394392–394</ref>

Latvian itsenäistyttyä juutalaiset saivat samat oikeudet kuin muutkin latvialaiset. Monet Latgalen juutalaiset muuttivat Riiaan töihin kaupan ja teollisuuden aloille. Valtionhallinnossa heitä oli suhteellisen vähän suhteessa heidän määräänsä ja huolimatta heidän korkeasta koulutustasostaan. Vuosina 1920-19271920–1927 kaikista yliopistotutkinnon suorittaneista 12,76 % oli juutalaisia. 1930-luvulla kasvoi Latvia latvialaisille -ajatuksen kannatus ja esimerkiksi juutalaisten omistamia tekstiilitehtaita kansallistettiin. Neuvostomiehitys lakkautti juutalaisten yhdistyksiä, ja heidät poistettiin päättävistä elimistä. Kesäkuussa 1940 melkoinen osa juutalaisista kyyditettiin Neuvostoliittoon.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 394-395394–395</ref>

Saksa miehitti Latvian 8. heinäkuuta 1941. Ennen sitä 15&nbsp;000 juutalaista oli lähtenyt heidän tieltään pakoon omatoimisesti. [[Holokausti]] alkoi kesäkuun 23.-24–24. välisenä yönä, jolloin kuusi juutalaista tapettiin [[Grobina]]ssa. Myöhemmin saman vuoden kesällä tapettiin noin 2&nbsp;000 juutalaista Jelgavassa ja muualla Zemgalessa. Latvialaisen [[Viktor Arājs]]in johtama Arājsin kommando tappoi synagogien polttamisen jälkeen tuhansia juutalaisia. Heinäkuussa 1941 tapettiin 4&nbsp;000 juutalaista Bikerniekun metsässä. Lokakuussa 1941 tapettiin noin 3&nbsp;500 juutalaista. Saman vuoden heinäkuussa juutalaiset määrättiin muuttamaan gettoihin. Riian Latgalen esikaupunkialueelle perustettiin 29&nbsp;000 asukkaan getto. Gettoja perustettiin myös Liepajaan ja Daugavapilsiin. Vielä saman vuoden 1941 aikana tapettiin 27&nbsp;800 juutalaista Rumbulan metsässä. Vuonna 1943 vielä elossa olevat juutalaiset siirrettiin Mežaparkin keskitysleiriin.<ref>Mela ja Valba 2005, s. 396</ref>

*{{Kirjaviite | Tekijä = Marjo Mela ja Lembit Valba | Nimeke = Latvian historiaa ja kulttuuria | Vuosi = 2005 | Julkaisupaikka = Keuruu | Julkaisija = Rosentāls-seura | Tunniste = ISBN 951-986-71-1-2 | }}

{{viitteet|sarakkeet}}