Avaa päävalikko

Muutokset

306 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[[Kuva:Chlorum-35-molecule.gif|thumb|Kloorimolekyyli]]
 
'''Kemiallinen merkki''' on lyhyt, [[latinalaiset aakkoset|latinalaisia aakkosia]] käyttävä merkintätapa [[alkuaine]]elle. Kaikilla luonnollisilla alkuaineilla on yksi tai kaksi kirjainta pitkä kemiallinen merkki, mutta joillakin keinotekoisilla alkuaineilla se on väliaikaisesti kolme kirjainta pitkä. Tapauksessa, jossa on alkuaineella on kaksi kirjainta, on aina ensimmäinen kirjain isolla ja jälkimmäinen pienellä. SyyNäin miksi[[rakennekaava]]ssa näin:erotetaan josyksi-ja isojakaksikirjaimiset kirjaimiakemialliset onmerkit kaksija taivältetään useampi,sekaanuuksen eivaara. ainettaEsimerkiksi enäämerkki luetaCo alkuaineeksi,merkitsee sillä se meinaisi[[koboltti]]a, ettämutta aine koostuisi useammasta kuin yhdestäCO [[molekyylihiilimonoksidi]]stäa, jaeli sitenhiilen eija olisihapen enää alkuaine[[yhdiste]]ttä. Kemiallisia merkkejä käytetään esimerkiksi lyhenteinä, materiaalitekniikassa ilmaisemaan [[lejeerinki]]en seossuhteita ja [[reaktioyhtälö]]issä. Ne ovat tunnettuja maailmanlaajuisesti, joten niitä ei tarvitse kääntää kuten alkuaineiden nimiä. Moni kemiallinen merkki on johdettu [[latina]]sta tai [[kreikan kieli|kreikasta]]: esimerkiksi Au ([[kulta]]) on peräisin latinan sanasta ''aurum''. Alkuaineita on myös nimetty kuuluisan tiedemiehen (esim. [[Einsteinium]]) mukaan, niiden löytäjän (esim. [[Curium]]), hänen edustamansa tahon (esim. [[Polonium]]) tai hänen valitsemansa asian mukaan (esim. [[uraani]]).
 
Järjestysluvultaan suurimmat alkuaineet ovat saaneet väliaikaisen nimen perustuen latinankielisiin lukusanoihin. Nykyisellään suurin pysyvästi nimetty alkuaine on [[copernicium]], numero 112.
79

muokkausta