Ero sivun ”Jean-de-Dieu Soult” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 4:
==Nuoruus==
Soult syntyi Saint-Arnans-la-Bastide (nykyisin Saint-Amans-Soult) nimisessä kylässä lähellä [[Castern]]in kaupunkia, [[Tarn]]in maakunnassa. Hänen isänsä (Jean Soult 1726-1779) oli maaseutunotaari, ja hänen äitinsä nimi oli Brigitte de Grenier. Isovanhemmat isän puolelta olivat isoisä Jean Soult (1698–1772) ja isoäiti Jeanne de Calvet. Isovanhemmat äidin puolelta olivat isoisä Pierre François de Grenier de Lapierre ja isoäiti Marie de Robert. Soult oli hyvin koulutettu ja hän oli tarpeeksi älykäs ja potentiaalinen lakimieheksi. Mutta hänen isänsä kuolema pakotti hänet etsimään onneaan, ja hän värväytyi sotamieheksi Ranskan jalkaväkeen 1785.
==
Hän meni naimisiin Jeanne Louise Elisabeth Bergin (1771 – 1852) kanssa 26. helmikuuta 1796 ja he saivat kolme lasta: Napoléon, Hortense ja Caroline.
Hänen pitkä koulutuksensa takasi hyvät mahdollisuudet armeijassa, ja kuuden vuoden palveluksen jälkeen hänet ylennettiin kersantiksi. Ja heinäkuussa 1791 hänesta tuli [[Bas-Rhin]]in ensimmäisen vapaaehtoiskomppanian kouluttaja. Hän palveli kompaniassaan vuoteen 1792 asti. Vuonna 1794 hän oli adjutantti-kenraali (chef de brigaden arvolla). [[Flerusin taistelu]]n (1794) jälkeen hän sai prikaatin kenraalin arvon palkkioksi. Hän meni naimisiin Jeanne Louise Elisabeth Bergin kanssa 26. helmikuuta 1796.[[Kuva:Battle of zurich.jpg|thumb|200px|rigth|Zürichin taistelu.]]Seuraavan viiden vuodean ajan hän oli työllistettu [[Saksa]]ssa [[Jean-Baptiste Jourdan|Jourdan]]in, [[Jean Victor Marie Moreau|Moreaun]]n, [[Jean-Baptiste Kléber|Klebér]]in ja [[François Joseph Lefebvre|Lefebvre]]n komennossa. Hän tuotti taas kunniaa perheelleen osallistumalla [[André Masséna|Masséna]] suureen Sveitsin sotaretkeen ja erityisesti [[Zürichin toinen taistelu|Zürichin toiseen taisteluun]], jossa Masséna voitti venäläisen kenraali [[Alexander Korsakov]]in ja sveitsiläis-syntyisen itävaltalaisen paroni ja kenttämarsalkka [[Friedrich Freiherr von Hotze|Friedrich von Hotze]]n (joka kuolikin aikasin päivällä taistelussa taistelussa). Taisteluun osallistui myös keraalit myöhemmin marsalkat [[Édouard Adolphe Casimir Joseph Mortier|Mortier]] ja [[Nicolas Charles Oudinot|Oudinot]]. Hän kuitenkin monien onnistuneiden liikkeiden jälkeen jäi vangiksi 13. huhtikuuta 1800 Monte Grettoon.▼
==Sotilasura==
▲Hänen pitkä koulutuksensa takasi hyvät mahdollisuudet armeijassa, ja kuuden vuoden palveluksen jälkeen hänet ylennettiin kersantiksi. Ja heinäkuussa 1791 hänesta tuli [[Bas-Rhin]]in ensimmäisen vapaaehtoiskomppanian kouluttaja. Hän palveli kompaniassaan vuoteen 1792 asti. Vuonna 1794 hän oli adjutantti-kenraali (chef de brigaden arvolla). [[Flerusin taistelu]]n (1794) jälkeen hän sai prikaatin kenraalin arvon palkkioksi.
==Ranskan marsalkka==
Rivi 17 ⟶ 20:
Vielä vuonna 1809 hän marssi Portugaliin, ja [[Porton taistelu]]n (28. maaliskuuta) jälkeen, jossa Soult voitti Portugalilaisen kenraali Parreirasin, hän miehitti lähellä olevan Oporton kaupungin. Jonne hän kuitenkin jäi eristyksiin kenraali Silveiran hyvien taktiikoiden takia. Tällöin hän toivoi kovasti saavansa päästä Portugalin valtaistuimelle, ja hän uskoikin olevansa siihen oikeutettu ja paras ehdokas. Kykenemättä etenemään minnekkään, lopulta britit ajoivat Soultin pois Oportosta (britit olivat rantautuneet Portugaliin 22. huhtikuuta portugaliin), [[Porton toinen taistelu|Porton toisen taistelun]] (12. toukokuuta 1809) jälkeen, missä hänet voitti [[Arthur Wellesley]] myöhemmin Wellingtonin herttua. Suuren tappion jälkeen Soult tekee tuskaliaan, melkein katastrofaalisen vetäytymisen vuorten yli [[William Beresford|Beresfordin]] ja Silveiran armijoiden painostuksesta.
Sitten Wellesley lähti pois Portugalista, ja yhditää armeijansa espanjalaisen kenraali la Cuestan armijaan, ja lähtee ranskalaisten perään. Ranskaliset ovat kuitenkin saaneet lisäjoukkoja Napoleonin veljeltä [[Joseph Bonaparte]]lta, jonka Napoleon oli nimittänyt espanjan kuninkaaksi. Armeijat kohtasivat [[Talaveran taistelu|Talaverassa]] aluksi taistelussa olivat Ranskan Marsalkka [[Claude Victor-Perrin|Victor]] ja englantilais-espanjalinen armija jota komensi Wellesley. Taistelun alussa vaikutti että ranskaliset auttamatta häviäisivät taistelun, mutta kun Josph I (Napoleonin veli) saapui lisäjoukkoineen muuttui taistelu, mutta ei tarpeeksi, Wellesley oli yhä niskan päällä, mutta sitten Soultin joukot ilmestyivät pohjoisesta, Wellesleyllä oli yhä paljon enemmän joukkoja, vaan ranskaliset olivat taktisesti voittaneet taistelun. Joskin britit saivat stategisen voiton, sillä britti pääsivät vetäytymään kohti Portugalia jossa olisi lisää brittiarmeijoita. Taktisesti taistelu oli loistava ranskalaisille koska briteillä oli sotilaita 55,634 ranskalla 46,138.
Ja nyt ranskaliset yhdistivät voimansa ja hyökkäsivät Soultin johdolla Portugaliin, jossa ranskaliset saivat Oceanan taistelussa (19. marraskuuta 1809) suuren voiton. Vuonna 1810, Napoleonin ollessa valtansa huipulla, Soult saapui Andalusiaan, missä hän käänsi selkänsä [[Seville]]lle jotta voisi vallata [[Cádiz]]in, mutta piiritys epäonnistui ja taistelua pidetäänkin yleisesti erittäin epäonnistuneena. Vuonna 1811 hän marssitti joukkonsa [[Extremadura]]aa vallatakseen [[Badajoz]]in. Mutta apuun saapui englntilais-espanjalainen armeija, joka täpärästi voitti Soultin Albueran taistelussa (16. toukokuuta 1811), joka on tunnettu verisenä. Vuonna 1812 Wellesleyn suuren [[Salamancan taistelu]]n jälkeen oli Soultin velvollisuus vetäytyä Andalusiaan, jossa hänen oli määrä lyödä Wellesley, hän epäonnistui ja Wellesley pääsi karkuun, muita marsalkoita olisi tarvittu, mutta koska Soult oli riidoissa kaikkien marsalkoiden kanssa ei hän halunnut pyytää apua.
==Soultin uusi yritys==
Kun Soult sitten siirrettiin Saksaan 1813 IV armijakunnan johtoon, hän siirsi ne välittömästi etelä-Ranskaan, ja sieltä Espanjaan, korjatakseen vahingot mitä Wellesleyn suuri [[Vitorian taistelu]] oli aiheuttanut. Hän toteutti uutta taktiikkaa, hän jatkuvasti vetäytyi Wellingtonin tietltä, kunnes [[Toulousen taistelu]]ssa hän karkoitti Wellesleym Ranskasta.
==Satapäiväinen keisarikunta==
Soult ei yleisestikkään ollut Napoleonille uskollinen, kun Napoleon ensimmäisen kerran (1814) karkoitettiin [[Leipzigin taistelu|Leipzigin kansaintaistelun]] jälkeen [[Elba]]lle, oli Soult sanonut Ludwig XVII olevansa [[rojalisti]], mutta kun Napoleon palasi Ranskaan [[Satapäiväinen keisarikunta|satapäiväisen keisarikunnan]] ajaksi tunnustautui Soult Napoleonille "todelliseksi [[bonapartisti]]ksi". Ja kun Napleon toisen kerran karkoitettiin (1815), tällä kertaa pysyvästi, karkoitettiin Soultkin, vaan ei kovin pitkäksi aikaa sillä Ludwig XVII kutsui Soultin takaisin vuonna 1819. Ja vuonna 1830 hän ryhtyi [[Louis Philippe I]] palvelukseen, ja hän toimi sotaministerinä vuodesta 1830 vuoteen 1834. Pääministerinä 1832-1834. Hän osallistui kuningatar [[Viktoria(Iso-Britannia)|Victorian]] kruunajaisiin vuonna 1838, joissa hänen vanha vihollisensa Wellesley tarttui tätä kädellä olkapäähän ja sanoi "Viimeinkin sain sinut kiinni". Sitten hän toimi taas pääministerinä vuodesta 1839 vuoteen 1840, ja taas vuosina 1840-1837 hän oli yhä pääministerinä. Ja uudellen sotaministerinä 1840-1844. Ja kun Louis Philippe I syöstiin vallasta, tasavallan hyväksi hän julisti itsesä tasavallan kannattaksi. Hän kuoli linnassaan Soultbergissä, lähellä synnyinkotiaan.
==Soultin merkitys==
Napoleonin tunnettu Waterloon häviön osa syynä oli Soultin katastrofaalinen nimitys sotaministeriksi, koska Soult oli riidoissa kaikkien marsalkoiden kanssa, ei armeijajärjestelmä toiminut.
| |||