[[Tiedosto:Knud den Sjettes segl.png|thumb|Knuut VI:n sinetti.]]
'''Knuut VI''' ([[1163]]-–[[1202]]) eli '''Knuut Valdemarinpoika''' oli Tanskan[[Tanska]]n kuningas vuodesta [[1182]] kuolemaansa saakka. Hän oli [[Valdemar I Suuri|Valdemar I]]:n]] ja tämän puolison kuningatar Sofian vanhin poika.
Isänsä kuoltua Knuut huudettiin kuninkaaksi Urnehovedin[[Urnehoved]]in maakäräjillä ja sen jälkeen kaikilla muilla Tanskan maakäräjillä. Heti valtaan noustuaan hän joutui kohtaamaan talonpoikaiskapinan[[talonpoikaiskapina]]n: Skoonen[[Skåne]]n talonpojat kieltäytyivät maksamasta piispa [[Absalon]]in vaatimia kymmenyksiä. He lähettivät puhemiehen uuden kuninkaan luo, mutta tämä kieltäytyi ottamasta lähettilästä vastaan ja uhkasi sotatoimilla. Ennen kuin kuningas sai joukkojaan liikkeelle, paikalliset ylimykset olivat jo lyöneet talonpojat verisessä taistelussa: Kuningaskuningas saapui armeijoineen kurittamaan talonpoikia niin ankarasti, että piispa Absalon anoi heille armoa.
[[Fredrik I Barbarossa]] uhkaili Knuutia ja yritti alistaa tämän alamaisekseen, ja käski vasallinsa [[Pommeri]]n ruhtinaan Bugislawin valloittaa Tanskan. Valloitusretki epäonnistui surkeasti. Knuutin vastaisku johti 1185 Bugislawin alistumaan puolestaan Knuutin vasalliksi.
Knuut mainitaan uskonnolliseksi mieheksi, joka johti henkilökohtaisesti [[ristiretket|ristiretkeä]] pakanoiden asuttamalle [[Eestinmaa]]lle vuonna [[1197]].
Knuutin hallituskaudella Tanska laajeni lähes laajimmilleen. Hän kuoli äkillisesti 40-vuotiaana, eikä jättänyt jälkeensä yhtään lasta. Seuraajaksi nousi hänen nuorempi veljensä [[Valdemar II Sejr]].
