Ero sivun ”Vilhelm I (Alankomaat)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti lisäsi: uk:Віллем I
Wm313 (keskustelu | muokkaukset)
syntymäpäivä
Rivi 31:
|}
|}
'''Vilhelm I''' ([[2524. elokuuta]] [[1772]], [[Haag]] – [[12. joulukuuta]] [[1843]], [[Berliini]]), {{k-nl|Willem Fredrik}}, oli [[Alankomaat|Alankomaiden]] prinssihallitsija [[1813]]–[[1815]] sekä Alankomaiden kuningas ja [[Luxemburg]]in [[suurherttua]] [[1815]]–[[1840]].
 
== Elämäkerta ==
 
[[Orania-Nassau-suku]]isen kuningas Vilhelm I:n vanhemmat olivat Oranian viimeinen [[käskynhaltija]] Vilhelm V ja hänen vaimonsa [[Preussi]]n Wilhelmina. Vilhelm oli vuoteen 1813 asti Oranian prinssi Vilhelm VI. Hän avioitui vuonna 1791 Preussin kuninkaan [[Fredrik Vilhelm II]]|Fredrik Vilhelm II:n]] tyttären, (Frederica Louisa) Wilhelminan kanssa. Kuningas Vilhelm I sai kuningatar Wilhelminan kanssa neljä lasta:
*Willem Frederik George Lodewijk (Oranian prinssi, tuleva kuningas [[Vilhelm II]]), (1792–1849)
*Willem Fredrik Karel (prinssi Frederik), (1797–1881)
Rivi 40 ⟶ 41:
*Wilhelmina Frederika Louise Charlotte Marianne (prinsessa Marianne), (1810–83), puoliso Preussin prinssi Albert
 
Wilhelminan kuoltua [[1837]] Vilhelm avioitui [[kreivi]]tär Henriette d’Oultremont de Wegimontin kanssa [[1841]] Berliinissä, missä hän kuoli 1843.
 
Vilhelm V oli Oranian perinnöllinen käskynhaltija, kun [[Ranska]]n vallankumousarmeija hyökkäsi Alankomaihin. Hän pakeni poikansa kanssa [[Englanti]]in. Toisin kuin isänsä, Vilhelm oli vahvaluontoinen, ja hän yritti saada [[tasavaltaTasavalta|tasavallan]] takaisin. Vuonna [[1799]] Vilhelm nousi maihin nykyisessä Pohjois-Hollannissa. Paikallinen hollantilaisväestö ei ollut tyytyväisiä prinssin saapumiseen. Joitakin paikallisia oranialaisia oli jopa teloitettu. Useitten pienehköjen taisteluitten jälkeen hänen oli pakko lähteä jälleen maasta. [[Napoleon Bonaparte]] antoi hänelle muutamia saksalaisia [[ruhtinaskuntaRuhtinaskunta|ruhtinaskuntia]] korvauksena menetetyistä alueista. Nämä ruhtinaskunnat takavarikoitiin, kun Napoleon hyökkäsi Saksaan [[1806]]. Vilhelm sai tukea hänen preussilaisilta sukulaisiltaan.
 
Napoleonin hävittyä [[Leipzig]]in taistelussa lokakuussa 1813 Ranskan joukot perääntyivät kotimaahansa. Hollannin maakuntahallitus muodostettiin, ja Vilhelm kutsuttiin takaisin maahan. Aika oli otollinen prinssille, koska ranskalaiset olivat lähteneet maasta ja jättäneet Hollannin talouden heikkoon tilaan.
 
[[30. marraskuuta]] 1813 Vilhelm nousi maihin [[Scheveningen]]issä, mistä hän oli lähtenyt maanpakoon isänsä kanssa 18 vuotta aiemmin. Joulukuun kuudentena maakuntahallitus tarjosi hänelle kuninkaan arvonimeä. Vilhelm kieltäytyi ja ilmoitti, että hän nousisi valtaistuimellavaltaistuimelle vain, jos hänestä tulisi prinssihallitsija. Lisäksi Vilhelm vaati, että kansan oikeudet olisi turvattava perustuslailla. Perustuslaki antoi Vilhelmille lähes rajattomat valtaoikeudet, ja ministerit olivat vastuussa ainoastaan hänelle. Vilhelmistä tuli prinssihallitsija [[Amsterdam]]in Nieuwe Kerkissä 1813. Seuraavana vuonna hän sai ylimmän vallan koko Alankomaissa.
 
Napoleonin uhan noustua tämän paettua [[Elba]]lta Vilhelm julistautui Alankomaiden kuninkaaksi [[16. maaliskuuta]] 1815. Hänen poikansa, tuleva kuningas [[Vilhelm II (Alankomaat)|Vilhelm II]] osallistui liittoutuneiden joukkojen yhteisenä komentajana [[Waterloon taistelu]]un. Kun Napoleon oli lähetetty maanpakoon [[Saint Helena]]lle, Vilhelm I hyväksyi uuden perustuslain, joka tarjosi edelleen hallitsijalle varsin laajan vallan.