Avaa päävalikko

Muutokset

2 merkkiä poistettu ,  9 vuotta sitten
p
[[Antiikki|Antiikin]] tutkija [[Johann Joachim Winckelmann|J.J. Winckelmann]] (1717–1768) toi tyylin käsitteeseen uuden ulottuvuuden 1700-luvun lopulla. Hän liitti tyylin kokonaisiin historiallisiin aikakausiin, [[Epookki|epookkeihin]] ja [[Kansakunta|kansakuntiin]], eikä vain yksittäiseen taiteilijaan. Tyylin käsite alkoi palvella myös historian [[tulkinta]]a. Tyylihistoria oli 1800-luvulla taidehistoriassa keskeinen, kun taidehistorioitsijat tunnistivat ja erittelivät tyylilajeja ja tyyliperiodeja, kansallisia tyylejä ja niiden alatyylejä ja koulukuntia [[Kasvitieteilijä|kasvitieteilijöiden]] tavoin. Käsitys [[evoluutio]]sta omaksuttiin tyylilajeihin [[darwinismi]]sta, jossa omaksuttiin käsitys kustakin tyylistä, joka noudatteli vääjäämätöntä kehitystä kasvuvaiheesta loistokauteen ja rappioon. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Taiteen pikkujättiläinen | Vuosi = 1991 | Luku = | Sivu = 764 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>
 
Kasvanut tietoisuus tyyleistä johti käytännön sovellutuksiin [[Kertaustyyli|kertaustyyleinä]] [[Sisustustaide|sisustustaiteessa]] ja [[arkkitehtuuri]]ssa. 1800-luvun lopussa tyylistä tuli yleinen tulkintametodi, joka kattoi kaikki tietyn aikakauden ja alueen taiteet ja joskus jopa kaikki kulttuurin alueet. Muun muassa [[Alois Riegl]]in (1858-1905) ja [[Heinrich WöllflinWölfflin]]in (1864–1945) vastakohtiin perustuvat tyylitunnusmerkit viittasivat teoksen muoto-ominaisuuksiin. Vapautuminen [[Normi|normatiivisista]] [[Maku (estetiikka)|makukäsityksistä]] tapahtui samaan aikaan [[modernismi]]n, modernin arkkitehtuurin ja [[Abstrakti taide|abstraktin taiteen]] esiintulon kanssa. <ref>sama, s. 764</ref>
 
Tyylihistoriaa alettiin arvostella, koska väitettiin, että se yksinkertaistaa ja pinnallistaa historiallisia ilmiöitä, lyö leimoja ja kiinnittää huomiota liiaksi muoto-ominaisuuksiin. Tyylihistorian käsitettä on pyritty laajentamaan ja tulkitsemaan uusilla tavoilla, jotka ottaisivat paremmin huomioon myös taideteoksen sisällön. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki | Nimeke = Taiteen sanakirja | Vuosi = 2000 | Luku = | Sivu = 470 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Otava | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref> 1900-luvun taidehistorioitsijat ovat selittäneet tyyliä tavoiksi ja menetelmiksi, joilla taiteilija tai ryhmä taiteilijoita hahmottaa ajatus- ja tunnesisältöjä. <ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Taiteen pikkujättiläinen | Vuosi = 1991 | Luku = | Sivu = 765 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 3.5.2009 | Kieli = }}</ref>
 
== Tyylejä voivat olla ==
16 549

muokkausta