Ero sivun ”Oskar Werner” versioiden välillä

Sodan päätyttyä hän palasi Burg-teatteriin. 1950 hän esiintyi Englannissa, jossa hän näytteli englanninkielisessä versiossa näytelmästä ''Der Engel mit der Posaune'' roolin, jota hän oli aiemmin esittänyt. Muutaman Saksassa ja Itävallassa tekemänsä elokuvaroolin jälkeen hän siirtyi Hollywoodiin, jossa hän näytteli sotaelokuvassa ''Vakoilijana omassa maassaan''. Luvatut lisäroolit jäivät kuitenkin toteutumatta, ja hän palasi Eurooppaan ja asettui [[Lichtenstein]]iin. Ura teatterissa jatkui, ja tauon jälkeen hän näytteli jälleen myös elokuvissa, muun muassa [[Max Ophüls]]in ohjaamassa ''[[Lola Montès]]issa''. [[Francois Truffaut]]'n ohjaus ''[[Jules ja Jim]]'' toi hänelle niin kriitikkojen arvostusta kuin kansainvälistä huomiotakin. Sen jälkeen hän teki useita rooleja, muun muassa palkitut ''[[Narrilaiva]]'' (1965) ja ''[[Mies kylmästä]]'' (1965), ja 1966 Truffaut'n ohjauksessa kirjoja polttavan palomiehen roolin elokuvassa ''[[Fahrenheit 451]]''. Viimeinen rooli hänellä oli elokuvassa ''[[Kirottujen laiva]]'' (1972).