Wikipedia

Ero sivun ”Valentinos” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Tomisti (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
88 363 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 10:
 
''[[Catholic Encyclopedia]]n'' mukaan [[Markion]] on saattanut olla ehdokkaana samaan aikaan. Tertullianus, joka itse oli omaksunut harhaoppisia [[montanolaisuus|montanolaisia]] käsityksiä, sanoo, että Valentinos julistettiin harhaoppiseksi noin vuonna 175 kuolemansa jälkeen. Tertullianus sanoo myös, että Valentinos tunsi henkilökohtaisesti [[Origenes|Origeneksen]]. Ei ole todisteita siitä, että Valentinos olisi koskaan heitetty ulos kehittymässä olleesta paavalilaisesta kirkosta, mutta hän oli ristiriitoja aiheuttanut hahmo. Myöhemmän perimätiedon mukaan hän vetäytyi [[Kypros|Kyprokselle]], ja jatkoi siellä opettamista ja veti edelleen puoleensa paljon seuraajia. [[Epifanios|Epifanioksen]] mukaan Valentinos olisi ryhtynyt harhaoppiseksi haaksirikkouduttuaan saarella ja menetettyään järkensä (''Panarion'' 31.7.2). Tämä tieto on kuitenkin yhtä epäluotettava kuin Tertullianuksen antama selitys.
<!--
The Christian heresiologists also wrote details about the life of Valentinus which the scientific community today considers unreliable. As mentioned above, Tertullian claimed that Valentinus was a candidate for bishop of Rome and that he lost the election by a narrow margin, after which he turned to heresy in a fit of pique. [[Epiphanius of Salamis|Epiphanius]] wrote that Valentinus gave up the true faith after he had suffered a shipwreck in Cyprus and became insane. In addition to seeming improbable, these descriptions are also conflicting.
 
Valentinus was among the early Christians who attempted to align Christianity with [[neo-Platonism]], drawing [[Dualism|dualist]] conceptions from the Platonic world of ideal forms (''[[pleroma]]'') and the lower world of phenomena (''[[kenoma]]''). Of the mid-2nd century thinkers and preachers who were declared heretical by Irenaeus and later mainstream Christians, only [[Marcion]] is as outstanding as a personality. The contemporary orthodox counter to Valentinus was [[Justin Martyr]].
 
While Valentinus was alive he made many disciples, and his system was the most widely diffused of all the forms of Gnosticism. Among the more prominent disciples of Valentinus, who, however, did not slavishly follow their master in all his views, were [[Bardasanes]], invariably linked to Valentinus in later references, as well as [[Heracleon]], [[Ptolemy]] and Marcus. Many of the writings of these Gnostics, and a large number of excerpts from the writings of Valentinus, existed only in quotes displayed by their orthodox detractors, until 1945, when the cache of writings at [[Nag Hammadi]] revealed a Coptic version of the ''[[Gospel of Truth]],'' which, according to Irenaeus, was the same as the ''Gospel of Valentinus'' mentioned by [[Tertullian]] in his diatribe ''Adversus Valentinianos''.
 
In a text known as ''Pseudo-Anthimus'', Valentinus is quoted as teaching that God is three [[hypostasis|hypostases]] (hidden spiritual realities) and three prosopa (persons) called the Father, the Son and the Holy Spirit:
:''"Now with the heresy of the Ariomaniacs, which has corrupted the Church of God...These then teach three hypostases, just as Valentinus the heresiarch first invented in the book entitled by him 'On the Three Natures'. For he was the first to invent three hypostases and three persons of the Father, Son and Holy Spirit, and he is discovered to have filched this from [[Hermes]] and [[Plato]]."'' (Source: [[AHB Logan]]. Marcellus of Ancyra (Pseudo-Anthimus), 'On the Holy Church': Text, Translation and Commentary. Verses 8-9. Journal of Theological Studies, NS, Volume 51, Pt. 1, April 2000, p.95 ).
 
Since Valentinus had used the term ''hypostases'', his name came up in the [[Arianism|Arian]] disputes in the fourth century. [[Marcellus of Ancyra]], who was a staunch opponent of Arianism but also denounced the belief in God existing in three hypostases as heretical (and was later condemned for his views), attacked his opponents (''On the Holy Church'', 9) by linking them to Valentinus:
 
:''"Valentinus, the leader of a sect, was the first to devise the notion of three subsistent entities (hypostases), in a work that he entitled On the Three Natures. For, he devised the notion of three subsistent entities and three persons — father, son, and holy spirit."'' [http://earlychristianwritings.com/text/valentinus-b.html]
 
This teaching was later adapted in the doctrine of the [[Trinity]] of [[Nicene Christianity]].
-->
== Valentinolaisuuden lähteet ==
 
Rivi 32 ⟶ 17:
Kuten kaikki harhaoppisiksi julistetut varhaiskristilliset kirjoittajat, myös Valentinos ja hänen opetuksensa tunnetaan ensisijaisesti häntä panetelleiden henkilöiden kirjoituksissa olevista katkelmista. Eräs aleksandrialainen seuraaja säilytti myös hieman pidempiä katkelmia. Valentinolainen opettaja [[Ptolemaios (gnostikko)|Ptolemaios]] viittasi ''[[Ptolemaioksen kirje Floralle|Kirjeessään Floralle]]'' "apostoliseen perimätietoon jonka myös me olemme saaneet [apostolisen] seurannon kautta".
 
Lähteiden vähäisyyden johdosta [[Nag Hammadin kirjasto]]n löytäminen vuonna [[1945]] avasi valentinolaisuuden tutkimukselle kokonaan uudet näkymät. Tekstien joukosta löytyi useita kirjoituksia, jotka saattavat olla peräisin häneltä, merkittävimpänä ehkä koptinkielinen teksti nimeltä ''[[Totuuden evankeliumi]]''. IrenaeusIrenaeuksen mainitsee tämän nimisen teoksen hänen kirjoittamakseenmukaan (''Adversus Haeresis'' 3.11.9) se oli sama kuin Valentinoksen kirjoittama ''Valentinoksen evankeliumi'', jonka Tertullianus oli maininnut teoksessaan ''Adversus Valentinianos''.
 
<!--
It is a declaration of the unknown name of the Father, possession of which enables the knower to penetrate the veil of ignorance that has separated all created beings from the Father. And Jesus Christ as Savior has revealed that name through a variety of modes laden with a language of abstract elements. Clyde Curry Smith states "The notions are finally too esoteric for popular consumption, and the followers of Valentinus can only have been the learned."
-->
== Teologia ==
 
Rivi 41 ⟶ 24:
 
Valentinos katsoi, että kaiken alussa Korkein Olento, ''Bythos'', synnytti ikuisuuksien hiljaisuuden ja mietiskelyn jälkeen joukon alempia olentoja [[emanaatio]]n kautta. Ensimmäinen joukko emanaatioita, [[aion]]it, muodostivat kolmekymmentä paria mies- ja naispuolisia olentoja. [[Sofia (gnostilaisuus)|Sofian]], joka oli yksi heikoimmista aioneista, heikkouden vuoksi syntyi ensin [[demiurgi]] ja sen kautta alempi, materiaalinen maailma. Alemman maailman korkein olento [[ihminen]] tuli osalliseksi sekä psyykkiseen että materiaaliseen luontoon, ja pelastus tai vapautus koostui korkeimman, henkisen vapauttamisesta materian tai ruumiin kahleista. Tämä vapauttava tehtävä oli annettu [[Kristus|Kristukselle]] ja [[Pyhä Henki|Pyhälle Hengelle]]. Valentinoksen [[kristologia]] poikkesi oikeaoppisesta kristinuskosta hyvin paljon. Hänen järjestelmässään vaikuttaa olleen kolme lunastavaa olentoa, mutta Kristus [[Neitsyt Maria|Marian]] poika ei kuitenkaan ollut todellisuudessa ruumiillinen eikä kuollut ristillä. Valentinoksen järjestelmä oli hyvin kaikenkattava ja hän halusi kattaa ajattelun ja toiminnan kaikki osa-alueet.
 
Valentinos oli yksi ensimmäisiä kristittyjä, joka pyrki saattamaan kristinuskon ja [[uusplatonismi]]n sopusointuun. Hän omaksui platonilaisen [[dualismi]]n näkemyksiä ideaalimaailmasta (''[[pleroma]]'') ja alemmasta ilmiömaailmasta (''[[kenoma]]''). Toisen vuosisadan puolessavälissä vaikuttaneista ajattelijoista ja saarnaajista, jotka Irenaeus ja myöhempi valtavirrankristillisyys julistivat harhaoppisiksi, ainoastaan [[Markion]] oli yhtä huomiotaherättävä persoona. Valentinuksen omana aikana hänen oikeaoppisena vastustajanaan [[Justinus Marttyyri]].
 
Kirjoitus, joka tunnetaan nimellä ''Pseudo-Anthimos'', sanoo Valentinoksen opettaneen, että Jumalassa on kolme ''[[hypostaasi]]a'' (salattua hengellistä olemusta) ja kolme ''prosopaa'' (persoonaa), nimiltään Isä, Poika ja Pyhä Henki. Koska Valentinos oli käyttänyt termiä ''hypostaasi'', hänen nimensä nousi esille [[areiolaisuus|areiolaisuutta]] vastaan käydyissä kiistoissa 300-luvulla. Pseudo-Anthimos eli [[Markellos Ankyralainen]], joka oli areiolaisten vastustaja mutta joka myös vastusti ajatusta Jumalan kolmesta hypostaasista ja tuomittiin myöhemmin näkemystensä vuoksi, hyökkäsi vastustajiaan vastaan yhdistämällä heidät Valentinokseen:
 
:''"Mitä tulee areiolaisten harhaoppiin, joka on korruptoinut Jumalan kirkon [..] Nämä opettavat kolmea hypostaasia, aivan kuten Valentinos harhaoppinen ensimmäisenä sen keksi teoksessaan 'Kolmesta luonnosta'. Sillä hän oli ensimmäinen joka keksi kolme hypostaasia Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä, ja hänen on huomattu näpistäneen tämän [[Hermes Trismegistos|Hermekseltä]] ja [[Platon]]ilta."'' (Markellos Ankyralainen, ''Pyhästä kirkosta'', jakeet 8-9, Journal of Theological Studies, NS, Volume 51, Pt. 1, April 2000, p.95).
 
[[Nikean kirkolliskokous|Nikealainen kristillisyys]] omaksui myöhemmin tämän opin opiksi [[Pyhä Kolminaisuus|Pyhästä Kolminaisuudesta]].
 
== Valentinolaiset ==
Rivi 46 ⟶ 37:
{{Pääartikkeli|[[Valentinolaisuus]]}}
 
Valentinolaisiksi kutsutaan gnostilaista koulukuntaa, joka on saanut alkunsa Valentinoksesta. SeValentinos sai eläessään useita seuraajia, ja hänen järjestelmänsä oli yksi kaikkein levinneimpiä gnostilaisuuden muotoja &mdash;
se oli yksi gnostilaisuuden pääsuuntauksista [[setiläisyys|setiläisen gnostilaisuuden]] ohella, ja levisi nopeasti läpi koko [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] alueen ja kiihdytti paljon vastustavia kirjoituksia kristillisiltä harhaoppien vastustajilta.
 
Yksi Valentinoksen merkittävimpiä seuraajia oli [[Bardasanes]], joka ei kuitenkaan seurannut hänen opetuksiaan orjamaisesti. Muita olivat muun muassa [[Herakleon]], [[Ptolemaios (gnostikko)|Ptolemaios]], Florinus ja Axionicus. Valentinolaisten katsotaan usein pitäneen [[materia]]a ja erityisesti ihmisruumista olennaisesti pahana. Usein valentinolaisuuden katsotaankin olevan lähinnä kristillinen harhaoppi, joka suhtautui hyvin negatiivisesti materiaan.
 
Valentinolaisten katsotaan usein pitäneen [[materia]]a ja erityisesti ihmisruumista olennaisesti pahana. Usein valentinolaisuuden katsotaankin olevan lähinnä kristillinen harhaoppi, joka suhtautui hyvin negatiivisesti materiaan. Merkittäviä valentinolaisia olivat Valentinoksen lisäksi [[Herakleon]], [[Ptolemaios (gnostikko)|Ptolemaios]], Florinus ja Axionicus.
<!--
==Concerning Saint Valentine==
The apocryphal "[[Saint Valentine]]", no longer in the Roman Catholic calendar, but for whom [[Saint Valentine's Day]] was dedicated, is more likely to have been a cover for the real Valentinius, whose praise of conjugal love was markedly different from the horror of sexuality found in the mainstream [[Church father|Patristic literature]].
-->
== Kirjallisuutta / Lähteitä ==
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Valentinos”