Ero sivun ”Eino Jutikkala” versioiden välillä

269 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
Suomalaisen historiankirjoituksen historiaa tutkineiden Pekka Ahtiaisen ja Jukka Tervosen mukaan Jutikkalan tausta oli tyypillinen 1800-luvun ja 1900-luvun alun suomalaisen sivistyneistön edustajalle: vauraan maatalon nuorempi poika, joka joutui lähtemään maailmalle vanhemman veljen periessä tilan, ja jolla oli taloudellisia resursseja hankkia itselleen akateeminen koulutus. Vastaavat taustat olivat esimerkiksi Jutikkalan professorikollegoilla Jalmari Jaakkolalla ja Arvi Korhosella. Tämä johti Ahtiaisen ja Tervosen mukaan siihen että akateemisen eliitin keskuudessa ”talonpoikainen maailmankuva tuli – – tärkeäksi ja jopa idealisoiduksi poliittisen ja tieteellisen ajattelun ainesosaksi konkreettisesta maayhteydestä irtaantuneille”.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pekka Ahtiainen – Jukka Tervonen | Nimeke = Menneisyyden tutkijat ja metodien vartijat: Matka suomalaiseen historiankirjoitukseen | Sivu = 93 | Julkaisija = Suomen Historiallinen Seura | Vuosi = 1996 }}</ref>
 
Jutikkala oli varsinkin nuoruudessaan tämän ”asfalttikukkaeliitin” arkkityyppinen edustaja. Hänen varhaiset tieteelliset työnsä, jotka käsittelivät maanviljelyn ja maanomistusolojen historiaa sekä kartanokulttuuria, nousivat voimakkaasti hänen kotitaustastaan.Tämä linja alkoi jo hänen Sääksmäen viljelyshistoriaa käsitelleestä pro gradustaan ja jatkui väitöskirjalla ''Läntisen Suomen kartanolaitos'' sekä tilaustöillä ''Sääksmäen pitäjän historia'' ja ''Suomen kartanot ja suurtilat''. Jutikkalan agraarihistoriallisen vaiheen huipentuma oli sotavuosina ilmestynyt ''Suomen talonpojan historia''. Maatalouden historiassa Jutikkala keskittyi erityisesti sen institutionaalisiin puoliin, maanomistusolojen kehitykseen sekä maata omistavan ja omistamattoman maalaisväestön välisiin suhteisiin, ei niinkään maanviljelystapojen historiaan.<ref name="sosiologia" /> Hän oli ensimmäinen tutkija joka toi selkeän luokkajaon maalaisyhteiskunnan tarkasteluun aikaisemman [[Zacharias Topelius|topeliaanis]]-[[Fennomania|fennomaanisen]] ”yhteinen kansa” -ajattelun tilalle. Jutikkala nosti käsittelyyn talonpoikaiston eli itsenäisen viljelijäväestön, jota hän piti tarkkarajaisena, muusta maalaisväestöstä erottuneena luokkana.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Pekka Ahtiainen – Jukka Tervonen | Nimeke = Menneisyyden tutkijat ja metodien vartijat: Matka suomalaiseen historiankirjoitukseen | Sivu = 93-95 | Julkaisija = Suomen Historiallinen Seura | Vuosi = 1996 }}</ref>
 
Toisen maailmansodan jälkeen agraarihistorian rinnalle ja osittain tilalle Jutikkalan tuotannossa tuli kaupunkihistoria. Kiinnostuksen herätti tilaustyönä kirjoitettu ''Turun kaupungin historia'', jota seurasivat ''Tampereen historia 1905–45'' sekä ''Scandinavian Atlas of Historic Towns'' -sarjan Suomea käsittelevä osa. Jutikkala otti myös vastaan Helsingin historiakomitean puheenjohtajuuden ja valvoi yhdeksänosaisen ''Helsingin kaupungin historia'' -sarjan toimitustyötä. Häntä kiinnosti kaupunkihistoriassa ennen kaikkea teollistumisen varhaiskausi ja siihen liittyneet ilmiöt, kuten urbanisoitumiskehitys ja asemakaavoitus.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Päiviö Tommila | Nimeke = Suomen historiankirjoitus: tutkimuksen historia | Sivu = 257 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1989 }}</ref> Suomalaisen kaupunkihistoriallisen tutkimuksen kodifioineeseen Suomen kaupunkilaitoksen historiaan hän kirjoittikin osuuden urbanisaatiosta.
1 016

muokkausta