Ero sivun ”Kuitia” versioiden välillä

11 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
p
w
p (w)
'''Kuitia''' ({{k-sv|Qvidja}}) on [[keskiaika]]inen [[kartano]] [[Parainen|Paraisilla]].
 
Paraisten kaupungin [[Lemlahti (Parainen)|Lemlahden]] saaren pohjoisosassa sijaitseva Kuitian kivilinna on vanhin Suomessa säilynyt kartano. Sen rakentamisen pani alulle valtaneuvos Joachim [[Fleming-suku|Fleming]] oletettavasti 1480–luvulla. Jo aiemmin Kuitia mainitaan asuttuna kartanona 1400–luvun alussa. Sen varhaisin tunnettu omistaja oli [[Maunu II Tavast]], [[Turku|Turun]] [[piispa]]. Vuonna 1439 hän lahjoitti kartano veljelleen Jöns Olofinpojalle sekä tämän vaimolle Marta Klauntyttärelle, joka oli Turun linnan päällikön [[Klaus Lydekenpoika Djäkn]]in tytär. Joachim Fleming oli Marta Klauntyttären tyttären poika, ja peri Kuitian vuonna 1477.
 
Maantieteellisesti Kuitia sijaitsee 400 m merestä, Pito sundista. Keskiajalla [[meri]] lainehti lähellä kartanoa, sillä lähimmät rantapellot ovat vain alle 10 m korkeammalla nykyistä merenpintaa. Kivilinna rakennettiin niinä levottomina aikoina, jolloin [[juutit]] purjehtivat ja ryöstivät Suomen rannikkoa. Sillä on varmasti ollut myös [[puolustus|puolustuksellinen]] tarkoitus. Aivan lähellä on korkea [[vuori]], meren puolelta jyrkkärinteinen Råbäckbergen, joka on saattanut olla muinainen [[linnavuori]].
30 376

muokkausta