Ero sivun ”Abdulbaha’” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuva + commons |
kasvu + laantuminen |
||
Rivi 13:
Tällä tavalla liikettä yhtenäistettiin Abdulbaha’n taakse mikä ei jättänyt tilaa muille johtohahmoille. Luultavasti tämä sai osan hänen kannatajistaan liittymään kilpailevan Mirza Muhammad Alin joukkoihin. Toisena kilpailevana johtohahmona oli [[syyria]]lainen entinen [[kristinusko|kristitty]] [[Ibrahmin Khairallah]] (k. 1929), joka toimi itsenäisenä bahai-johtajana Amerikassa.<ref name="ha-24">Hämeen-Anttila 1999, s. 194</ref> Hän loi liikkeelle vahvan kristillisen messiaanisen odotuksen. Vuodesta 1900 lähtien amerikkalaiset bahait suuntasivat katseensa yksinomaan Abdulbaha’an ja hän päätti kieltää Khairallahin opit.<ref name="ha-25">Hämeen-Anttila 1999, s. 199</ref> Abdulbaha’ neutraali asenne [[teologia|uskonnollisissa opeissa]] loi menestystä Amerikassa ja esti puhtaasti kristittyjä näkemästä liian aikaisin bahai-uskon šiialaiset juuret.<ref name="ha-26">Hämeen-Anttila 1999, s. 200</ref> Juuri Amerikassa bahailaisuus saavutti lopullisesti [[universalismi|universaalin]] luonteen.<ref name="ha-27">Hämeen-Anttila 1999, s. 201</ref>
Bahailaisuus sai 1870- ja 1880-luvulla kannatusta myös muidenkin kuin baabilaisten keskuudessa. Liike ei vetänyt puoleensa šiialaista oppineistoa, mutta sen sijaan liike levisi erityisesti [[kauppias|kauppiaiden]] ja [[sivistyneistö]]n keskuudessa. Bahai-uskon nopeimman kasvun aikana vuodesta 1890 vuoteen 1920 se keräsi käännynnäisiä länsimaista sekä sorrettujen Persian [[juutalaiset|juutalaisten]] ja [[Zarathustralaisuus|zarathustralaisten]] keskuudesta.<ref name="ha-24"/> Laajeneminen pysähtyi 1920-luvulla kun Persian yhteiskunta muuttui [[Sekularismi|maalliseksi]] ja bahai-uskon perinteinen kohderyhmä ei kaivannut enää uutta uskontoa.<ref name="ha-28">Hämeen-Anttila 1999, s. 195</ref>
== Viimeiset vuodet ==
| |||