Ero sivun ”Kalparitaristo” versioiden välillä

[[Liiviläiset|Liiviläisiin]] (baltteihin) kohdistunut [[käännytys]]työ oli aluksi rauhanomaista, mutta lähetyssaarnaajia uhkailtiin ja monet kastetut kääntyivät takaisin [[pakanuus|pakanuuteen]]. 1196 piispaksi nimettiin [[Loccumin luostari]]n apotti Bertold. Koska paavi oli julistanut ristiretken [[Liivinmaan]] käännyttämisen tueksi, saapui Bertold BalttiaanBaltiaan 1198 mukanaan joukko värvättyjä aatelisia ja ammattisotureita. Bertoldin kuoltua [[Liivinmaa]]n kolmanneksi piispaksi nimitettiin 1199 Albert von Buxhövden. Kun tuore paavi [[Innocentius III]] kehotti [[Saksi (alue)|Saksin]], [[Westfalen]]in, [[Mecklenburg]]in ja [[Elbe]]n rantamaiden kristittyjä ristiretkelle Liivinmaalle, värväsi Albert mukaansa 500 ristiretkeläisen joukon. Kun käännytystoiminta pian muuttui väkivaltaiseksi valloitukseksi, kävi pysyvän asevoiman saaminen välttämättömäksi: ristiretkeläiset viipyivät yleensä vain vuoden ja siksi pitkäjänteinen työ oli mahdotonta. 1202 perustetun ritariston esikuva oli [[Palestiina]]ssa perustettu [[Temppeliherrojen ritarikunta]].