Ero sivun ”Ydinainevalvonta” versioiden välillä

8 merkkiä lisätty ,  12 vuotta sitten
p
(luotu)
 
 
== Ydinainevalvonnan toteutus ==
Ydinsulukusopimuksen noudattaminen voidaan varmentaa ydinaineiden valvonnalla, sillä fissiilit aineet ovat korvaamaton osa ydinasetta. Ydinainevalvonnan järjestämisessä on otettava huomioon edellä mainitut fysikaaliset lähtökohdat. Koska ydinainevalvonta ei voi perustua uraanin saannin estämiselle yksinkertaisesti sen yleiseyyden vuoksi, täytyy sen perustan olla toisaalta ''rikastamisen'' ja toisaalta ''rikastuttejen ydinaineiden'' valvonnassa. Tällainen valvonta annettiin IAEA:n tehtäväksi ydinsulkusopimuksen 3. artiklassa. Artiklan englanninkielisen tekstin mukaisesti puhutaan IAEA:n Safeguards- eli varmennustoiminnasta kun tarkoitetaan ydinainevalvontaa. IAEA:n valvontaa täydentävät kansalliset ja muut kansainväliset valvontatoimet, joita esimerkiksi Suomen tapauksessa toteuttavat [[Säteilyturvakeskus]] ja [[EURATOM]].<ref>Suomen lakikokoelma: ''[http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1970/19700011/19700011_2 Sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä]'', 1970.</ref>
 
IAEA:n Safeguards-toiminta alkoi kuitenkin vuonna 1959 Japanissa, jo paljon ennen ydinsulkusopimuksen allekirjoittamista, kun JRR-3 -tutkimusreaktorista tuli ensimmäinen valvonnan piirissä ollut ydinreaktori. Vuoteen 1961 mennessä IAEA:n jäsenmaat pääsivät sopimukseen kaikkien yli 100 MW tehoisten ydinreaktoreiden valvonnasta. Tämä jätti kuitenkin vielä valvonnan ulkopuolelle huomattavan määrän pieniä tutkimusreaktoreita. 1963 jäsenmaat sopivat kaikkien reaktoreiden, myös pienien, ottamisesta mukaan valvontaan. Vuoteen 1965 jäsenmaat hyväksyivät yksimielisesti käyttöön ensimmäisen kattavan kansainvälisen Safeguards-valvontaohjelman INFCIRC/66.
4 923

muokkausta