Ero sivun ”Eino Jutikkala” versioiden välillä

19 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
p
p (typot, kosmeettisia muutoksia, typos fixed: Karjalan kann → Karjalankann, poisl → pois l using AWB)
===Oppi-isät ja metodit===
 
Jutikkalan tutkijanuran metodologisena pohjana oli lamprechtilainen kulttuurihistoria. [[Leipzig]]in yliopiston professori [[Karl Lamprecht]] ([[1856]]–[[1915]]) oli kehittänyt historiateoriansa alun perin vastalauseeksi preussilaiselle valtiokeskeiselle historismille joka hallitsi Saksan historiantutkimusta. Lamprechtin mukaan valtiolliset tapahtumat ja sodat olivat historiantutkijalle toisarvoisia, sillä yhteiskuntien ja yhteisöjen pitkän aikavälin kehitys oli niistä riippumatonta. Historioitsijan päätehtävä oli siksi tutkia laajoja yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten väestökehitystä, taloutta ja kulttuuria, ja niissä tapahtuvia muutoksia.
 
Lamprechtilaisen historianäkemystä jalostivat eteenpäin ne kolme tutkijaa, joita Jutikkala piti oppi-isinään. Heistä tärkein oli [[Gunnar Suolahti]] ([[1876]]–[[1933]]) jonka johtaman kulttuurihistoriallisen koulukunnan jäseneksi Jutikkala liittyi jo opiskeluaikanaan, ja joka pääteoksissaan tutki suomalaista papistoa sosiaalisena ryhmänä. Toinen oli [[Väinö Voionmaa]] ([[1869]]–[[1947]]), joka oli Suolahden tavoin opiskellut Lamprechtin johdolla Saksassa. Kolmas oli [[Eli F. Heckscher]] ([[1879]]–[[1952]]), [[Tukholman kauppakorkeakoulu]]n taloushistorian professori ja sukupolvensa johtava pohjoismainen taloushistorioitsija, joka suurteoksessaan ''Sveriges ekonomiska historia'' jätti valtion virallisen talouspolitiikan syrjään ja keskittyi talouden ruohonjuuritason tutkimiseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Keijo K. Kulha | Nimeke = Jutikkala – tinkimätön akateemikko | Sivu = 328 | Julkaisija = Edita | Vuosi = 2006 }}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Päiviö Tommila | Nimeke = Suomen historiankirjoitus | Sivu = 257 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1989 }}</ref>
1 016

muokkausta