Ero sivun ”Fredrik II (keisari)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Höpsis (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 58:
[[1227]] Fredrik lykkäsi jälleen kerran lähtöään ristiretkelle. Tuolloin paavi Gregorius IX julisti hänet kirkonkiroukseen.<ref name=Russell /> Kirkonkirouksen taustalla vaikutti paitsi ristiretken lykkäytyminen ja ristiriidat Itämeren alueella, myös keisarin pyrkimys hallita Sisilian kirkollisorganisaatiota. Lisäksi Fredrik pyrki ottamaan haltuunsa paavin hallitsemia alueita julistamalla ne valtakunnalta saaduiksi läänityksiksi. Myös hänen armeijansa toimivat Pohjois-Italiassa.
[[Kuva:Al-Kamil Muhammad al-Malik and Frederick II Holy Roman Emperor.jpg|thumb|Fredrik II (vasemmalla) tapaa al-Kamil Muhammad al-Malikin]]
Kirkonkirouksesta huolimatta Fredrik käynnisti [[1228]] [[kuudes ristiretki|kuudennen risti­retken]], mikä periaatteessa oli kirkonkiroukseen julistetulle kiellettyä.<ref name=Russell /> Paavi kiristi tällöin kirkonkirousta vapauttamalla Sisilian ja valtakunnan aateliston keisarille annetusta uskollisuudenvalasta. Kesällä 1228 Kyproksesta tuli jälleen valtakunnan läänitys. Pyhällä maalla Fredrik ei juurikaan saanut tukea. Samaan aikaan paavi valmistautui sotaretkeen Pohjois-Italiassa, mikä teki keisarille välttämättömäksi palata takaisin Italiaan. Fredrik ei näytä varsinaisesti pyrkineenkään sotilaalliseen yhteenottoon islaminuskoisten kanssa, vaan diplomaattisiin yhteyksiin sulttaani [[al-Kamil]]in kanssa. Viisi kuukautta kestäneiden neuvottelujen jälkeen Fredrik ja sulttaani solmivat Jaffan rauhansopimuksen, joka takasi kristittyjen vallan [[Jerusalem]]issa. Tähän Fredrik IV sai sulttaanin myöntymään selitettyään, että Jerusalem oli kristityille tärkeä, vaikkei sillä ollut suurta strategista merkitystä.<ref name=Russell /> Myös [[Nasaret]] ja [[Betlehem]] siirtyivät kristityille. Lisäksi sovittiin kymmenvuotisesta aselevosta. Rauhansopimuksen kummallakin puolella sopimusta vastustettiin laajasti. Paavi ei sitä hyväksynyt, koska hänen mukaanmukaansa vääräuskoisia vastaan oli taisteltava eikä tehtävä kauppoja heidän kanssaan.<ref name=Russell />
 
Maaliskuussa 1229 Fredrik II kruunasi itsensä Jerusalemin kuninkaaksi patriarkka Geroldin kieltäydyttyä kruunaamasta häntä. Paikalliset paronitkaan eivät pitäneet kruunausta pätevänä; he pitivät Fredrikiä korkeintaan poikansa Konradin sijaishallitsijana. Keisari jätti kaupungin ja Pyhän Maan pian kruunajaisten jälkeen ja lähti Brindisiin.