Ero sivun ”Serbian taistelut (ensimmäinen maailmansota)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 10:
Itävalta joutui tappiolle myös Venäjää vastaan. Näin sodan alku ei ollut lupaava itävaltalaisille. Syyskuun puoleenväliin mennessä Itävalta oli kärsinyt yhteensä yli 300 000 miehen tappiot haavoittuneina ja kuolleina sekä 100 000 vangiksi jäänyttä. Erityisesti alemmat upseerit ja aliupseerit kärsivät pahoja tappioita. Menetyksiä ei pystytty enää korvaamaan.<ref name="lop"/>
Vuonna 1915 Saksa puuttui Serbian tapahtumiin, koska Itävallan asema oli vaarallinen. Lisäksi [[Gallipolin taistelu]] oli käynnissä, joten [[Keskusvallat|keskusvaltoihin]] kuulunut Turkkikin oli uhattuna. Saksa lähetti Itävallan avuksi yksitoista divisoonaa, joita johti [[August von Mackensen]]. Nimellisesti hyökkäyksen Serbiaan piti tapahtua yhteisessä itävaltalais-saksalaisessa johdossa, mutta käytännössä saksalaisten oli tarkoitus johtaa. Saksa houkutteli myös Bulgarian osallistumaan sotaan Serbiaa vastaan. Bulgaria oli menettänyt alueita Serbialle [[Toinen Balkanin sota|toisessa Balkanin sodassa]] vuonna 1913, ja Saksa lupasi alueet takaisin.<ref name="Prior & Wilson, s. 73-77">Prior & Wilson, s. 73-77</ref>
Mackensenin suunnitelmana oli edetä Serbiaan kolmena erillisenä hyökkäysosastona, jotka saartaisivat pihtien lailla Serbian joukot. Saksalaiset etenisivät [[Velika Morava|Morava-joen]] suuntaisesti etelään, itävaltalaiset hyökkäisivät saksalaisten länsipuolella ja bulgarialaiset hyökkäisivät Serbiaan idästä. Operaatio alkoi 7. lokakuuta. Vaikka serbit olivat huonommit varustettuja ja alakynnessä, he taistelivat itsepäisesti. Sää haittasi hyökkäävien joukkojen huoltoa. Itävaltalaisten ja bulgarialaisten joukot etenivät vain hitaasti, mutta tästä huolimatta lopputulos oli selvä. Serbit työnnettiin taaksepäin ja lopulta he vetäytyivät raskaan matkan jälkeen marraskuussa Albaniaan Adrianmeren rannikolle. [[Ympärysvallat|Ympärysvaltojen]] laivastot evakuoivat Serbian armeijan rippeet Albaniasta [[Korfu]]lle.<ref
Ranskalais-brittiläinen armeija yritti tulla serbien avuksi Kreikan kautta. Joukot alkoivat nousta maihin [[Saloniki]]in 5. lokakuuta, mutta suunnitelma epäonnistui. Ympärysvaltojen joukot etenivät sisämaata kohti, mutta Bulgarian 2. armeija katkaisi niiden etenemisen miehittämällä tärkeän vuoriston. Serbit oli jo lyöty ja ympärysvaltojen retkikunta vetäytyi takaisin Kreikkaan. Tämän jälkeen olisi ollut loogista, että ympärysvaltojen joukot olisivat vetäytyneet Salonikista. Britit olivat valmiita lähtemään, mutta Ranskan armeijan ylipäällikkö [[Joseph Joffre]] vaati, että joukot jäisivät Salonikiin. Joffre halusi pitää Salonikissa olevien joukkojen komentajan, [[Maurice Sarrail]]in pois Ranskasta, koska Joffre koki Sarrailin olevan uhka hänen omalle asemalleen. Lisäksi Ranskalla oli etuja valvottavana alueella. Tämän tuloksena armeija pysyi paikallaan Pohjois-Kreikassa sodan viimeisille viikoille asti. Sitä jopa täydennettiin siirtämällä Serbian armeija Korfulta Salonikiin. Saksan armeijan komentaja [[Erich von Falkenhayn]] totesikin välinpitämättömästi, että Saloniki oli sodan suurin [[internointi]]leiri. Falkenhayn oli oikeassa.<ref
Salonikin rintamalla tapahtui vasta 14. syyskuuta 1918, jolloin suuri ympärysvaltojen hyökkäys alkoi. Bulgarialaisten joukot lyötiin ja Bulgaria irrottautui sodasta solmimalla aselevon syyskuun lopussa.<ref>Prior & Wilson, s. 201</ref>
| |||