Ero sivun ”Panssarijuna” versioiden välillä

35 merkkiä lisätty ,  10 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
Tämä vaunu oli ensimmäinen raskas kalustoyksikkö, joka sijoitettiin [[Panssarimuseo]]on kun museo perustettiin. Se saikin olla viisitoista vuotta yksinään kiskotuksen pätkällään kunnes sen viereen tuotiin vuonna 1984 Asevarikko 5:ssä säilytetty vuonna 1918 Kannaksella vallattu tykkivaunu. Se on maailman ainoa säilynyt ''"Kenraali Annekov"'' -mallinen panssarijunan tykkivaunu.
 
Vaunu on valmistunut vuonna 1915 ja on siis vanhin junassa. Huhu kertoi sen olleen pääministeri [[Kerenski]]n pakovaunu loppuvuodesta 1917 Lokakuun vallankumouksen tapahduttua, mutta kyseessä lienee bolsevikkien tarkoituksella statustaan nostaakseen liikkeelle laskema huhu - tai väärinkäsitys. <ref name="Sillanmäki 2009, s. 112">Sillanmäki 2009, s. 112</ref>
 
Kaksi viimeistä aseistamatonta vaunua ovat punakaartilaisten alkuvuodesta 1918 Pasilan konepajalla avovaunuista muuttamia jotka vallattiin hiukan myöhemmin. Ne tuotiin museoon asevarikko 5:ltä vuonna 1985, veturi ja [[soravaunu]]t vasta hiukan myöhemmin kun höyryveturien kriisivarastointi päätettiin lopettaa. Veturi on [[Tk3]]1105 eli samanlainen kuin alkuperäinen panssarijunan veturi joka ehdittiin romuttaa loppuun käytettynä.
 
Juna on Jatkosodan ajan rautatieilmatorjuntapatterin asussaan, joskin takimmaisissa vaunuissa olevat it-aseet puuttuvat toistaiseksi. Samoin junan tunnukset suojamaaleineen ja panssarijoukkojen hakaristeineen ovat tältä aikakaudelta.
<ref> name="Sillanmäki 2009, s. 112<"/ref>
 
Raskaimmasta vaunusta leviteltiin museoinnin alkuaikoina huhua että se olisi valmistunut Viipurissa vuonna 1914 ja olisi ollut punapäällikkö [[Heikki Kaljunen|Heikki Kaljusen]] komentovaununa mukana hänen pakojunassaan keväällä 1918. Myöhempi tutkimus on paljastanut että kyseiset vaunut katosivat jonnekin Neuvostoliittoon mutta Suomen rintamilla niitä ei enää nähty. Huhu lienee lähtenyt liikkeelle [[Panssarimuseo]]n perustamisen aikoihin; asia jäi vielä silloin tarkastamatta ja huhu pääsi jopa useisiin museon opaskirjoihinkin, kunnes lopulta perusteellinen tutkimus selvitti totuuden <ref>Sillanmäki 2009, s.111 - 112</ref>
62 262

muokkausta