Ero sivun ”Kumi” versioiden välillä

1 494 merkkiä lisätty ,  9 vuotta sitten
Tarkennettu lähteiden perusteella
p (Botti lisäsi: te:రబ్బరు)
(Tarkennettu lähteiden perusteella)
'''Kumi''' on yleisnimitys joukolle materiaaleja, joiden tärkein ominaisuus on joustavuus, venyvyys ja muodon palautuminen. Kumin suurta kimmoisuutta ei täysin pystytä kuvaamaan yleisellä [[elastisuus]]teorialla. Kumimainen materiaali saadaan aikaan [[polymeeri]]raaka-aineista luomalla polymeerimolekyylien väliin ristisidoksia. [[konetekniikka|Koneenrakennuksessa]] kumimateriaaleja käytetään kohteissa, joissa joudutaan vaimentamaan iskumaisia kuormia tai tarvitaan joustavia liitoksia.
 
Sana "kumi" ja ruotsin vastaava "gummi" ovat peräisin [[latina]]sta, jossa sana cummi tai gummi tarkoitti puun mahlaa. Latinaan sana on tullut todennäköisesti muinaisegyptistä kreikan kautta.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Kaisa Häkkinen | Nimeke = Nykysuomen etymologinen sanakirja | Sivu = 505, hakusana Kumi | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 2007 | Tunniste = ISBN 978-951-27108-7}}</ref> Englannin kumia tarkoittava sana "rubber" on peräisin kumin ensimmäisestä käyttökohteesta [[pyyhekumi]]sta (verbi "rub" tarkoittaa hankaamista).
 
Kumit jakaantuvat luonnonkumeihin ja synteettisiin kumeihin. Luontoperäinen raakakumi, [[kautsu]] valmistetaan [[kumipuu]]n [[maitiaisneste]]estä, jota sanotaan [[lateksi]]ksi. Osa kumilaaduista luetaan myös [[elastomeeri|elastomeereiksi]].
==Luonnonkumi ja kumin historiasta==
[[Kuva:Latex-production.jpg|thumb|250px|Lateksin juoksutusta kumipuusta]]
Luonnonkumi valmistetaan trooppisten puulajien maitiaisnesteestä, erityisesti brasilialaisesta kumipuusta [[kumipuu|(Hevea brasiliensis)]]. Kolotuista puista juoksuttamalla kerätty lateksi saostetaan ([[koagulointi|koaguloidaan]]) esimerkiksi [[muurahaishappo|muurahaishapolla]], jolloin saadaan raakakumia, kautsua[[kautsu]]a. Tämä on juustoa muistuttavaa ainetta.
 
KautsuRaakakumi on lämpimänävaaleaa tahmeaaja läpikuultavaa, lämpimänä pehmeää ja plastista, kylmänä jäykkäähaurasta ja murtuvaa. Sen tuoreet pinnat tarttuvat puristettaessa lujasti toisiinsa kiinni.<ref name=Fokus>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 4. osa (Kr-Mn) | Sivu = 2054, art. Kumi | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1973 | Tunniste = ISBN 951-1-00388-7}}</ref> Kemiallisesti raakakumi on [[isopreeni]]n polymeeri cis-1,4-polyisopreeni.<ref name=Malkonen>{{kirjaviite | Tekijä = Pentti Mälkönen | Nimeke = Orgaaninen kemia | Sivu = 232-233 | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1979 | Tunniste = ISBN 951-1-05378-7}}</ref> Kun raakakumiin lisätään [[rikki]]ä ja se kuumennetaan eli [[vulkanointi|vulkanoidaan]], syntyy kumia, joka on joustavaa ja se säilyttää ominaisuutensa huolimatta [[lämpötila]]n vaihtelusta.
 
Etelä- ja väli-Amerikan [[intiaani]]en tiedetään käyttäneen kumipalloja peleissä jo ennen eurooppalaisten saapumista. Ensimmäisiä kumin käyttökohteita oli [[pyyhekumi]], jonka keksi englantilainen [[Joseph Priestley]] 1770. Toinen historiallinen maininta kumista Euroopassa samalta vuodelta 1770 kertoo, että Edward Nairne myi raakakumikuutioita kaupassaan [[Lontoo]]ssa. [[Pyyhekumi|Pyyhekumeiksi]] tarkoitettuja paloja myytiin hämmästyttävän korkeaan 3 sillingin kappalehintaan.
 
[[Charles Goodyear]] keksi vuonna 1841 kumin vulkanoinnin, joka paransi sen ominaisuuksia huomattavasti.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = John Hudson | Nimeke = Suurin tiede - kemian historiaa | Sivu = 379 | Suomentaja = Kimmo Pietiläinen | Julkaisija = Art House | Vuosi = 2002 | Tunniste = ISBN 951-884-346-5}}</ref> Rengasvalmistaja [[Goodyear]] käyttää hänen nimeään.
Vulkanoinnin keksiminen lisäsi kumin käyttöä 1830:lta alkaen. Vulkanoinnin kehittäjänä pidetään [[Charles Goodyear]]ia. Rengasvalmistaja [[Goodyear]] käyttää hänen nimeään.
 
Ennen vulkanoitua kumia ainut keino tiivistä liikkuvien koneenosien välinen rako, esimerkiksi höyrykoneen männän ja sylinterin välissä, oli käyttää öljyyn kastettua nahkaa. Tämä toimi vielä pienissä paineissa, mutta tietyn paineen yläpuolella suunnittelijoiden oli valittava lisääntyvän [[kitka]]n, joka aiheutui tiiviimmin puristetusta nahasta, ja suurempien ja tehoa vievien höyryvuotojen välillä.
Vulkanoitu kumi oli ratkaisu tähän ongelmaan. Kumista koneenrakentajat saivat materiaalin, joka voitiin valmistaa haluttuun muotoon ja mittoihin ja joka salli kohtuullisia ja suuriakin muodonmuutoksia kuormitettuna palautuen taas nopeasti alkuperäisiin mittoihin, kun kuorma oli poistunut. Nämä ominaisuudet yhdistettynä hyvään kestävyyteen ja pintaan, joka ei ole tahmea, ovat tehokkaan tiivistemateriaalin vaatimuksia.
 
Kumin kysyntä aiheutti 1800-luvulla [[Brasilia]]ssa taloudellisen nousukauden, mikä teki muun muassa [[Manaus (kaupunki)|Manauksen]] kaupungin tunnetuksi. Kumia kerättiin siellä luonnossa kasvavista puista. Etelä-Amerikan rajallinen tuotanto ei vastannut kumin kasvavaan kysyntään ja 1900-luvun alkupuolella silloisesta [[Belgian Kongo]]sta tuli myös merkittävä kumin tuottaja. 1876 englantilaiset toivat kumipuun siemeniä englantiinEnglantiin, saivat ne itämään ja heidän toimesta käynnistettiin kumipuun viljely aasiassaAasiassa, jossa nykyään tuotetaan noin 90% luonnonkumista. Suurimmat kumipuuviljelmät sijaitsevat [[Malesia]]ssa ja [[Indonesia]]ssa. Nämä kaksi maata tuottavat noin 67% koko [[maa]]ilmanmaailman raakakumista.
 
==Synteettinen kumi==
 
[[synteettinen|Synteettiset]] kumit kehitettiin Saksassa 301900-luvullaluvun jaalkupuolella. näistäEnsimmäisen ensimmäisiäkumin olisynteettisen valmistusmenetelmän patentoi [[Fritz Hofman]] vuonna 1909.<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://www.kumiteollisuus.fi/fin/kumitietoutta/kumin_historiaa/ | Nimeke = Kumin historiaa | Julkaisija = Kumiteollisuus r.y. | Viitattu = 31.7.2010}}</ref> Vuonna 1926 tuli käyttöön [[butadieeni]]sta valmistettu [[Buna]].<ref name=Fokus /> Tunnettuja synteettisia kumilaatuja ovat styreenibutadieeni- ja neopreenikumit. Synteettisten kumien yleisin raaka-aine on [[maaöljy]]. On olemassa myös [[silikoni]]pohjaisia kumeja, jotka kestävät kuumutta muita kumeja paremmin. [[teflon|Fluorimuoveistakin]] on modifikoitu kumimaisia laatuja, joita käytetään tiivisteinä hyvän kemiallisen kestävyytensä ansiosta.
 
Synteettisten kumien teollinentuotantoteollinen käynnistyituotanto laajeni [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] aikana sekä Saksassa että Yhdysvalloissa, koska näiden maiden yhteydet luonnonkumin tuottajamaihin olivat poikki. Kumia tarvittiin sodankäynnissä autojen renkaisiin. [[Polymeerikemia]]n kehitys on vaatinut uusia käsitteitä, kuten [[termoplastinen|termoplastiset]] elastomeerit, jotka sijoittuvat perinteisten kumien ja termoplastisten [[muovi]]en väliin. Nykyään eniten käytetty synteettinen kumi on [[styreenibutadieeni]]kumi.<ref>{{verkkoviite| Osoite = http://www.kumiteollisuus.fi/fin/kumitietoutta/ | Nimeke = Kumitietoutta | Julkaisija = Kumiteollisuus r.y. | Viitattu = 31.7.2010}}</ref>
 
==Miksi kumi joustaa==
*[http://www.rubberstudy.com/statistics-pubs.aspx International Rubber Study Group]
*[http://www.kumiteollisuus.fi/ Kumiteollisuus ry]
 
=== Viitteet ===
{{viitteet}}
 
[[Luokka:Polymeerit]]
90 392

muokkausta