Ero sivun ”Kustaa IV Aadolf” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
malline: valtionjohto |
|||
Rivi 39:
Vuonna [[1807]] [[Venäjän keisarikunta|Venäjän keisari]] [[Aleksanteri I (Venäjä)|Aleksanteri I ]] ja lähes koko Euroopan valloittanut [[Ranska]]n keisari [[Napoleon Bonaparte]] sopivat [[Tilsit]]issä [[heinäkuu]]ssa [[1807]], että Venäjä yrittäisi taivuttaa Ruotsin mukaan [[Englannin_mannermaasulkemus|Englannin mannermaasulkuun]] ensin diplomaattisin keinoin ja mikäli se ei auta, niin tarvittaessa vaikka voimatoimin hyökätä Ruotsiin sen epäviisaasta liittoutumisesta [[Yhdistynyt kuningaskunta|Ison-Britannian]] kanssa. Kustaa IV Aadolf ei taipunut Venäjän keisarin vaatimuksiin. Kuningasta varoitettiin useasti Venäjän hyökkäysaikeista idässä, mutta hän ei jostain syystä suostunut uskomaan varoituksiin. Suomen puolustus laiminlyötiin, kuningas odotti kevättä ja Englannista meritse saapuvia apujoukkoja. Kun Venäjä talvella [[1808]] hyökkäsi ilman sodanjulistusta, oli Ruotsin armeijan pääjoukko toisella puolella valtakuntaa [[Skåne]]ssa, varautuneena [[Tanska]]n suunnalta tulevaan hyökkäykseen, jota ei kuitenkaan koskaan tullut.
[[Suomen sota]] [[1808]]–[[1809]] oli Ruotsille sotilaallinen katastrofi, sillä lähes koko Suomi menetettiin viholliselle muutamassa kuukaudessa ja lopulta Ruotsi joutui luovuttamaan kolmasosan alueestaan Venäjälle. Kustaa IV Aadolfin sodanjohtokyvyt osoittautuivat jälleen vähäisiksi, ja kun hänen johtamansa vastahyökkäys epäonnistui, sai hän raivokohtauksen ja syytti upseereitaan petoksesta. Vastoinkäymiset johtivat vähitellen siihen, että kuninkaan mielenterveys alkoi horjua. Yleinen mieliala alkoi kääntyä kuningasta vastaan, ja varsinkin armeijassa oltiin katkeria kärsityistä tappioista. Syntyi kuninkaan vastainen salaliitto, ja [[13. maaliskuuta]] vuonna [[ 1809]] seitsemän sotilasta [[Carl Johan Adlercreutz]]in johdolla ryntäsivät [[Tukholman kuninkaallinen linna|kuninkaan linnaan]] ja [[Ruotsin vallankaappaus 1809|pidättivät ja vangitsivat]] kuninkaan ja tämän perheen. Hänet vietiin [[Gripsholmin linna]]an jossa kuningas oli kotiarestissa.
Valta siirrettiin väliaikaiselle hallitukselle jonka johtoon oli Kaarle-herttua, josta tuli kuningas [[Kaarle XIII]]. Hän kutsui [[valtiopäivät]] koolle jotta [[vallankumous]] vältettäisiin.
| |||