Ero sivun ”Kiinteistö” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Sanan käyttö: väliaikainen piilotus
Rivi 12:
''Ainesosia'' ovat maapohjan substanssi (esimerkiksi multa ja sora) ja kasvu (esimerkiksi metsä ja vilja) sekä kiinteistöön kuuluvat rakennukset.<ref>Pekka Timonen (toim.): Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään 1, s. 98</ref> Ainesosia ovat myös kiinteät rakennelmat ja laitteet, kuten johdot ja kaivot.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tkk.fi/Yksikot/Talousoikeus/Kurssit/311/2_2005luennot1amaakaariyleisesittelyLUENNOT.pdf | Nimeke = Kiinteistöoikeuden perusteet | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Maakaari | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 16.9.2009 | Kieli = }}</ref>
 
''Tarpeistoa'' ovat kiinteistön käyttöä palvelemaan tarkoitetut irtaimet esineet, kuten avaimet, tikkaat, öljysäiliössä oleva öljy jne.<ref name="vitikainen"/><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.kiinteistomaailma.fi/tietoa_etsimassa/kotijalaki/sanasto.html | Nimeke = Kiinteistöalan lakisanasto | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Kiinteistömaailma | Viitattu = 16.9.2009 | Kieli = }}</ref> Kiinteistöön voi tarpeistona kuulua myös ''erityisiä etuuksia'', ''osuuksia yhteisistä alueista'' (usein vesialueista) sekä [[rasite]]oikeuksia, jotka sijaitsevat toisen kiinteistön alueella. Tyypillinen rasiteoikeus on [[tieoikeus]]. ''Haamutilaksi'' kutsutaan kiinteistöä, johon ei kuulu lainkaan omia tiluksia, vaan vain osuuksia yhteisiin alueisiin.
 
''Haamutilaksi'' kutsutaan kiinteistöä, johon ei kuulu lainkaan omia tiluksia, vaan vain osuuksia yhteisiin alueisiin. Haamutiloja syntyy esimerkiksi silloin, kun tilan koko alue liitetään [[yhteismetsä]]än. Kiinteistö jää tällöin ilman tiluksia, mutta sen olemassaolo jatkuu yhteismetsän osakastilana.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Pekka Lehtonen | Otsikko = Yhteismetsä – järkevä vaihtoehto metsänhoitoon | Julkaisu = Tietoa maasta | Ajankohta = 2005 | Vuosikerta = | Numero = 2 | Sivut = 2 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Maanmittauslaitos | Selite= | Tunniste= | www = http://www.maanmittauslaitos.fi/Tietoa_maasta_22005.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 26.7.2010 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>
 
Kiinteistön pystysuuntaista ulottuvuutta ei Suomen lainsäädännössä ole määritelty. Kiinteistöjen rajat määritellään maan pinnalla kaksiulotteisesti. Yleisesti tulkitaan, että kiinteistön omistus ja käyttövalta ulottuu myös maanpinnan ylä- ja alapuolelle siinä määrin, kuin se on taloudellisesti ja maankäytön ohjauksen (kuten [[kaavoitus|kaavoituksen]]) puitteissa mahdollista.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.mmm.fi/attachments/mmm/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2008/5vmh9ch2K/1_2008_Kolmiulotteinen_3D_kiinteistojarjestelma_-_tarpeet_ja_kehittamisehdotukset.pdf | Nimeke = Kolmiulotteinen (3D) kiinteistöjärjestelmä – tarpeet ja kehittämisehdotukset | Tekijä = | Tiedostomuoto = pdf | Selite = Työryhmämuistio | Julkaisu = | Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = | Viitattu = 16.9.2009 | Kieli = }}</ref> Eräissä muissa maissa, kuten Ruotsissa ja Norjassa, laki tuntee mahdollisuuden määritellä kiinteistön rajat kolmiulotteisesti.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Jani Hokkanen | Otsikko = Maanpinnan ylä- ja alapuolisesta rakentamisesta ja 3D-kiinteistöjärjestelmästä | Julkaisu = Maankäyttö | Ajankohta = 2005 | Vuosikerta = | Numero = 2 | Sivut = 9–12 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite= | Tunniste= | www = http://www.maankaytto.fi/arkisto/mk205/mk205_822_hokkanen.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 16.9.2009 | Kieli = | Lopetusmerkki = }}</ref>