Ero sivun ”Tonaalisuus” versioiden välillä

1 merkki lisätty ,  11 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(ref fix)
Ei muokkausyhteenvetoa
Koetinsäveltesteillä on tutkittu sävelten vakautta: käyttämällä tonaalisen kontekstin määrittävää sävelkuviota, esimerkiksi epätäydellistä diatonista asteikkoa tai harmonista kadenssia, minkä jälkeen koehenkilöille esitetään jokin [[kromaattinen asteikko|kromaattisen asteikon]] sävel, jonka vakautta heidän on arvosteltava, voidaan luoda vakaushierarkia, jossa suhteessa toonikaan eri sävelet saavat erilaisia arvosteluita. Kaikkein vakaimpia ovat toonikakolmisoinnun sävelet. Sitten diatoniset sävelet ja vähiten vakaita diatonisen asteikon ulkopuoliset sävelet.<ref name="krum">Krumhansl, Keil: Acquisition of the hierarchy of tonal functions in music 1982. Memory & cognition, vol. 10 (3). 243 – 251</ref>
 
Tonaalisten tehojen havaitsemissa tapahtuu eriytymistä. Nuorimmat kuuntelijat eivät erota kuin diatoniset sävelet ei-diatonisista. Seuraavaksi toonikakolmisointuun kuuluvat sävelet, mihin liittyy vielä pidemmälle menevää eriytymistä: esitettäessä kaksi säveltä osaavat pidemmällä enkulturaatiossa olevat sanomaan kumpi niistä ei kuulu toonikakolmisointuun.<ref name="krum"/> Seitsemänvuotiaat pystyvät tunnistamaan mikäli sävel poikkeaa sävellajista ja melodian implikoimasta harmoniasta, mutta viisivuotiaat tunnistavat vain sävellajista poikkeavat sävelet.<ref>Trainor, Laurel J. & Trehub, SandraESandra E.: Key membership and implied harmony in Wester tonal music: Developmental perspectives. Perception & Psychophysics, 1994 56 (2). 125 - 132</ref>
 
==Katso myös==
Rekisteröitymätön käyttäjä