Ero sivun ”Ziehl-Neelsenin värjäys” versioiden välillä

[[Kuva:Mycobacterium tuberculosis Ziehl-Neelsen stain 02.jpg|thumb|200px|''Mycobacterium tuberculosis'' -bakteereita Ziehl-NeelseninZiehl–Neelsenin värjäyksessä. Tuhatkertainen suurennos.]]

'''Ziehl-NeelseninZiehl–Neelsenin värjäys''', josta käytetään myös nimitystä '''haponkestovärjäys''', on [[bakteriologia|bakteriologinen]]n menetelmä, jota käytetään haponkestävien mykobakteerien tunnistamiseen.

Värjäysmenetelmän keksivät [[saksa]]laiset lääkärit, bakteriologi Franz Ziehl ([[1857]], [[Wismar]] – [[1926]], [[Lyypekki]]) ja [[patologi]] Friedrich Neelsen ([[29. maaliskuuta]] [[1854]], [[Uetersen]] – [[11. huhtikuuta]] [[1894]], [[Dresden]]). [[Tuberkuloosi]]a (TB) aiheuttava ''Mycobacterium tuberculosis'' -bakteeri on menetelmän yleisin tunnistuskohde. SitäSillä voidaan tunnistaa myös joihinkinjoitain muihinmuitakin [[Bakteerit|bakteeriryhmiinbakteeriryhmiä]], kuten nocardiaan''Nocardia''-suvun bakteereja. Reaktioaineina käytetään Ziehl-NeelseninZiehl–Neelsenin karbolifuksiinia, alkoholihappoa ja metyylisinistä.

Vuonna [[1877]] saksalainen patologi [[Edwin Klebs]] julkaisi oleskellessaan [[Zürich]]issä, [[Sveitsi]]ssä kuvauksen [[organismi]]sta, jonka hän oli eristänyt tuberkuloosipitoisesta aineesta ja jonka avulla hän sai aiheutetuksi tuberkuloosin. Hän antoi organismille nimeksi ''Monas tuberculosum''. Vuonna [[1880]] lääkäri Max Schuller toisti Klebsin tulokset, mutta havaitsi, että aineiston kyky aiheuttaa tuberkuloosia säilyi ainoastaan toiseen sukupolveen. Vuonna 1881 professori Jean Joseph Henri Toussaint [[Toulouse]]n eläinlääketieteellisestä koulusta kuvasi samankaltaisia organismeja eristetyn tuberkuloosipotilaiden [[Veri|verestä]]. Nämä organismit olivat kuvauksen perusteella eittämättä ''Micrococcus''-suvun bakteereita.

Kochin alkuperäisessä menetelmässä tuberkuloosia aiheuttava [[basilli]] värjättiin [[aniliini]]väriä sisältävällä [[Alkaalisuus|alkaalisellaalkalisella]] seoksella. Tällöin värjäykseen tarvittiin 20–24 tuntia huoneenlämmössä tai 30–60 minuuttia 40 °C:ssa. 1. toukokuuta [[1882]] professori [[Paul Ehrlich]] julkaisi parannelman Kochin menetelmästä. Kumpikin menetelmä edellytti, että liuos oli alkaalinenalkalinen.

Ziehl julkaisi 12. elokuuta 1882 kuvauksen uudesta menetelmästä. Sen mukaan liuoksen tulisi olla pikemminkin hapan kuin alkaalinenalkalinen. Uusi menetelmä vahingoitti vähemmän tutkittavia kudosnäytteitä, mutta toi edelleen esiin taudinaiheuttajat. Tällaisenaan menetelmä on vain pienin muutoksin käytössä yhä.

# Lisätään Ziehl-NeelseninZiehl–Neelsenin karbolifuksiinia tutkimuslasille viideksi minuutiksi ja lämmitetään.