Ero sivun ”Tasalämpöisyys” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Tasalämpöinen eliö''' on [[eliö]], joka pyrkii pitämään ruumiinlämpötilansa samana vaihtelevista ympäristöolosuhteista huolimatta. Toisin kuin [[vaihtolämpöisyys|vaihtolämpöisillä]], tasalämpöisillä on tarvittava eristys esimerkiksi ihonalaisen rasvan tai karvapeitteen muodossa, jotta [[metabolia]]ssa syntyvä lämpö ei karkaisi ympäristöön, vaan eliö pystyisi säilyttämään vakaan ruumiinlämpötilan.
 
Tasalämpöisyydestä on monia etuja, mutta myös haittoja vaihtolämpöisyyteen verrattuna. Suurin etu on, että tasalämpöisten entsyymi- ja aineenvaihduntakoneisto voi erikoistua toimimaan suppealla lämpötila-alueella, jolloin niiden toiminta on tehokkaampaa. Tasalämpöiset eliöt pystyvät kehittyneemmän metaboliansa ansiosta kestämään rasitusta pidempään kuin vaihtolämpöiset eivätkä ne hidastu ilman kylmetessä. Haittana on, että tasalämpöiset eliöt tarvitsevat vaihtolämpöisiä enemmän ravintoa ja ovat alttiimpia kuolemaan paleltumiseen. Varsinainen tasalämpöisyys on kehittynyt vain kahdelle ryhmälle: [[nisäkkäät|nisäkkäille]] ja [[linnut|linnuille]]. Nisäkkäiden ruumiinlämpötila (ydinlämpötila) on yleensä 35-3738 °C, lintujen 40-42°C. Tasalämpöisyys ei tarkoita ruumiinlämpötilan pysymistä täysin vakaana. Ruumiinlämpötilassa on aina ajallista ja paikallista vaihtelua. Ruumiin ääreisosat ovat monesti viileämpiä kuin ydinosat ja niiden lämpötila vaihtelee enemmän. Ydinlämpötila on yleensä asteen-pari alempi lepoaikaan - myös ihmisellä. Molemmilla ryhmillä tavataan myös erilaisia horroksen muotoja, [[talvihorros|talvihorrosta]] etenkin nisäkkäillä ja ja lyhyaikaista (yöllistä) horrosta molemmissa ryhmissä. Horrostamalla eläimet voivat alentaa tasalämpöisyyden energiakustannuksia. Eräät suuret hyönteiset kuten [[kiitäjäperhoset|kiitäjät]] ja kimalaiset tuottavat lentolihaksissaan niin paljon lämpöä, että ne voivat lennon aikana pitää yllä eräänalaista tasalämpöisyyttä. Ne myös joutuvat kylmällä säällä lämmittämään itseään lentolihasten supistuksilla, jotta lento olisi mahdollista. Niiden lentolihaksisto on siis itse asiassa sopeutunut toimimaan tasalämpöisten tavoin. Erona on se, että levossa ne toimivat kuten muutkin vaihtolämpöiset.
 
{{Tynkä/Biologia}}